Paljonko siedät sotkua?

_13_0066.jpg

__9_0069.jpg

Demi.fissä käydään taas kuumana.

Lilyn Walk like a Zombie -blogin (nyt jo poistetut) asukuvat keräävät kinaa, mutta vaatteiden sijasta ruoditaan kuvien taustaa. Roskapussi, hajanaiset tavarat ja vino matto saavat osan keskustelijoista myötähäpeän rajoille, osan hämmentymään ihmisten nillityskyvystä.

Joidenkin keskustelijoiden silmissä roskia sisältävä näkymä on aivan tavallinen ja nuorille tyypillinen, toisten mielestä paskainen, oksettava ja vitun likainen. Se, mikä on toiselle arkipäivää, on toiselle hirveä läävä.

Kiintoistaa.

Vaikka mielestäni toisten siivousratkaisuiden ruotiminen on mautonta ja ikävää, itse keskustelun aihe tuntuu mielenkiintoiselta. Siksi haluan siirtää puheen pois kyseisistä kuvista, ja kysyä ihan yleisesti:

mikä mielestäsi on sotkuisuutta?

Mikä määrä boheemiutta menee kotona, mikä muiden luona?

Minä olen aika siisti, etenkin kahdesta syystä. Ensinnäkin rakastan harmoniaa. On ihana kömpiä pitkän päivän jälkeen peiton alle, kun kaikki on rauhallista ja selkeää. Toinen syy on, että oikeasti tykkään järjestelystä. Lehtipinoja on kiva suoristaa ja villapaitoja lavehtia värijärjestykseen. Tiskaus on meditointia, ja sitä rataa.

Muut saavat kuitenkin tehdä, mitä lystäävät.

On ihan eri asia, mitä sietää kotonaan ja mitä kylässä. Ystävien luona saa olla jo aika paskaista, ennen kuin edes noteeraan. Ja minulle se aika paskaista on ollut esimerkiksi ruskeaksi pinttynyt vessanpönttö, spermaiset lakanat ja homehtuneet rintaliivit.

Koti Sisustus

On hyvä muistaa, mikä sienestyksessä on tärkeää

3766091428_ce3b56ed24_b.jpg

kuvankaappaus_2013-1-16_kello_21.31.11.png

Nyt haluan puhua sienestyksestä.

Tai en puhua, ihastella vain. 

Ehkä viileä, tammikuinen keskiviikkoilta on siihen epäsopivin mahdollinen aika, mutta ei haittaa. Ajankohtaisuus on yliarvostettua. Aina on sopiva hetki tärkeille asioille, tänään siis eukaryooteille.

Kun katsoin äsken Nytin vinkkaamana Osma Harvilahden sienestysvalokuvat, liikutuin kyyneliin.

Se kertoo ehkä enemmän henkisestä tilastani kuin sienestyksen hienoudesta, mutta silti. Miettikää nyt, millä upealla maailmalla meitä on palkittu: on puhdas metsä, lintujen sirkutus ja märkä mätäs. Snif.

Ja minä en edes pidä sienistä.

Mutta sienestys, siitä ei voi olla pitämättä. Ystäväporukalla mökkeillessä se on erityisen mukavaa.

Silloin puen päälleni kokosinisen sadeasun.

Lampsin muiden mukana liian suurissa saappaissa, kunnes kellahdan kumoon. Jään tuijottamaan puiden verkkoa, johon ilta-aurinko siivilöityy. Vieras lintu laulaa.

Juuri ennen kuin ystävät ovat liian kaukana, he huutavat, ja siirryn kiltisti pötköttämään lähemmäs. Toisinaan torkahdan.

Sieniä en ikinä löydä yhtäkään.

Kuva: Tatu Lund, kuvakaappaus: Osma Hirvilahti & Wired

Hyvinvointi Mieli