Huh hei.

Tämä viikko on ollut yliopistolla lehtityötä, eli Utaimen vääntämistä.

Itse tein uutista siitä, onko laillista, että crossfit-salit antavat ammattialennusta poliiseille, palomiehille ja sotilaille. Ei taida olla, epäiltiin Kuluttajavirastosta ja tasa-arvovaltuutetun toimistosta.

Ja mikäs siinä.

Vaikeampaa oli, kun piti jututtaa toista osapuolta, eli salien omistajia. Vastaajien into siitä, että joku haluaa haastatella, latistui nopeasti kysymysten alkaessa, ja kääntyi lopulta ahdistuneeksi kiukuksi.

– Miksi sä tästä kirjoitat? Ei ole käynyt mielessäkään. Mitä sä haet tällä jutulla? Eikö sulla ole mitään positiivista sanottavaa?

Eikä siinäkään mitään, lopulta.

Friikkutöiden ja aikakauslehtien laiskistamalle on niin turhauttavaa, että kiireessä lakimies ei vastaa, toimittussihteeri läähättää niskaan ja kuvateksti on peeloista peeloin.

Mutta sitten kun juttu on valmis, lehti painossa ja minä peiton alla, tuntee olevansa pirusti fiksumpi kuin vielä maanantaina.

Ja sitten vielä miettii, kuinka fiksu voikaan olla ensi kesän jälkeen, kun sen on viettänyt Hesarin Kaupunki-toimituksessa. Tähän pieni voitontanssi.

Kuva: Matilda K.