Spontaanit haastattelut ovat parhaimpia.

Teimme tänään televisiokurssin juttua kaupunkiestetiikasta, jonka tiimoilta haastattelimme paria asiantuntijaa. Juttu vaikutti kuitenkin liian puisevalta, joten päätimme kysyä rumista rakennuksista ihmisiltä, jotka niissä asuvat.

Siksi Hervanta ja Mikontalo.

Kolmekymmentä ovikellonsoittoa myöhemmin nauhalla oli kolme haastateltua: pakistanilainen, kajaanilainen ja venäläinen poika. He avasivat ovensa, päästivät kuvausryhmän sisälle ja toimittajan pissalle.

En ole lainkaan varma, tekisinkö samoin, jos oman oveni takana pönöttäisi tanakka mikrofoni, kuvauskalusto ja kolme virnuilevaa hiipparia.

Vaikka gallupien teko voi olla välillä puisevaa, pidän niistä. Sitä yllättyy aina, miten avoimia, heittäytyviä ja mahtavia ihmiset osaavat olla.

Kuva: Kat Masback