Lähden Afrikkaan

kuvankaappaus_2012-10-8_kello_23.42.40.png

kuvankaappaus_2012-10-8_kello_23.49.32.png

Lähden Ugandaan ja Keniaan.

Kuukauden reissu odottaa joulukuussa. Päätös syntyi kuten aiemmatkin matkapäätökset: irrationaalisesti ja pontevasti.

Pari viikkoa sitten tajusin, että yliopiston loma on hyvä aika piipahtaa uudessa paikassa. Keksin Itä-Afrikan. Tuli ujo ihastus, joka kasvoi intopinkeydeksi. Kun rokotteet ja lentoliput komeilivat vasemmassa kädessä, iski kauhu. 

Ja sitten taas levoton ilo.

Tuttavapiiristäni ei juuri irtoa apua, sillä kommentit eikö sua pelota  eihän se taida olla ihan valkoihoisen paikka – eikö siellä ole sota ja kansanmurha ovat melko epähedelmällisiä.

Kaikki vinkit ovat siis kultaa.

En ole käynyt koskaan Afrikassa. Matkustan yksin.

Kuulen mielelläni selviytymisestä, kauniista paikoista ja arjesta. Itä-Afrikasta, matkustuksesta tai elämästä ylipäätään. Kaikesta kaiken. Että palauttuani voin kertoa siitä jälleen teille.

Jännittävää.

Kuvat: WHL Travel & World Island Info

Kulttuuri Matkat

On ihmeen vaikeaa olla eri mieltä

”Fantasia konsensuksesta, teoria siitä, että jos vain olisimme kaikki yhtä viisaita, olisimme aina asioista samaa mieltä, on virtahepo, joka pitäisi pian kantaa ulos kansakunnan olohuoneesta.

Politiikassa tärkeimpiä ovat usein juuri ne asiat, joista olemme eri mieltä.”

Tämän pitäisi tietenkin olla peruslähtökohta, mutta pah.

Ainakin itse huomaan ajattelevani taas vaalien alla juuri niin, miten Ismo Kiesiläinen kieltää. Että on ihan ok, vaikkei asioista olla samaa mieltä, mutta ehdottomasti parempi olisi, jos oltaisiin.

Onhan erimielisyys niin helppoa, mutta sen hyväksyminen kovin vaikeaa.

Kirjotus onkin hyvä muistutus siitä, miksi konsensus ei kannata.

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta