Kiovan kesä, ei sitä mitä piti

img_8816.jpg

img_8801.jpg

img_9065.jpg

img_9035.jpg

img_9051.jpg

Neuvostoliittolarppi.

Täysi ryssälä. Rikollinen ja vaarallinen paikka. Emme suosittele.

Nämä asiat kuulin, kun kerroin matkustavani Ukrainaan. Onneksi en kuunnellut.

Katsokaa, mitä kauhulistan takaa löytyy.

Salaisia rantoja, paahtava aurinko ja joogaavia tyttöjä. Vadelmat, aprikoosit ja mustikat maksavat vain muutamia senttejä, oopperan kellaribaarissa laulaa kaunisääninen duo ja ihmiset polttavat kerrostalon katolla intialaista lehtitupakkaa. 

Ei lainkaan sitä, mitä odotin.

Enhän odottanut mitään.

Päädyin tänne täysin sattumalta. Tapasin liftaavan pariskunnan, joka kutsui kylään ja vinkkasi, että Kiovassa odottaa kymmenen veljestä. No, pariskunta oli eronnut ja mainostetut veljet pelkkää puppua, mutta ei se mitään.

Täällä ollaan ja mahtava niin.

Uskonkin, että on parasta matkustaa juuri niihin paikkoihin, joista ei tiedä mitään. Eksyä maihin, joita pelkää, ja kaupunkeihin, joihin on suurimmat ennakkoluulot.

Kun valmistautuu harmaaseen, värit ovat yllättävän kauniit.

Kulttuuri Matkat

Ilmainen terapia

hostelli.jpg

hostelli2.jpg

Maailman paras terapia on löytynyt: ulkomaalainen kuuntelija.

Lojuin kesäyönä hostellin sohvalla, vieressäni brittipoika, joka oli helteen ja viinin ramaisema. Nuokuimme ja höpisimme niitä näitä.

Poika halusi kuulla suomea, ja siitä jotenkin se lähti.

En enää edes muista, mistä kaikesta mahdoin höpistä: suruista, pettymyksistä ja peloista nyt ainakin. Huonoista hetkistä, inhottavista ihmisistä. Asioista, jotka on kertonut aiemmin jollekulle, muttei koskaan kenellekään kerralla.

Aluksi tuntui, että miten tuo ei voi tajuta kaikkea äänestäni, että pian tapahtuu pocahontasefekti ja kusessa ollaan, mutta ei.

Poika kuuli kaiken, muttei tajunnut mitään.

Vaikka sanoin ääneen kaikki mustimmat pisteeni, toinen vain nyökytteli unisena ja kehoitti jatkamaan. Mikään ei shokeerannut, ei herättänyt sympatiaa tai sääliä. Toinen vain oli kuin lukukoira Björne.

Nyt Lontoon kaduilla tallustaa kiharatukkainen, nallennäköinen poika, joka kantaa kaikkia murheitani.

Ja jollain tapaa maailma on eri, sävyn verran keveämpi.

Kuvat: Sean Marc Lee

Puheenaiheet Ajattelin tänään