“I don’t have enough chips for my dip, but if I open another packet of chips, I won’t have enough dip for my chips.”

Ylläoleva sitaatti on poimittu sivustolta First World Problems, joka kokoaa yhteen länsimaisten ihmisten pikkumaisia ongelmia.

Niitä lukiessa tulee miettineeksi kaikenlaista. Etenkin itse ilmausta ensimmäisen maailman ongelma.

Tietyllä tapaa se on hieno.

Se muistuttaa siitä elintasokuplasta, jossa saa elää. Kolme sanaa, ja asia kuin asia näyttäytyy naurettavassa valossa. Että mitä sitten, jos puutarhuri ja au pair juoruilevat liikaa, kun moni muu on menettänyt perheensä pommi-iskussa. Että hei, järki käteen, maailmassa on suurempiakin asioita kuin sipsit ja dippi.

Mutta silti.

Ei turha nurina ole eurooppalainen etuoikeus. Vaikka kulkuväline olisi Porschen sijasta rikša, on turhauttavaa, jos se on rumempi kuin kaverilla. Vaikka kärsisi nälästä, vielä enemmän voi ottaa pataan se, että naapuri on idiootti ja kuraa pärskähtää puhtaalle paidalle. 

Pikkumaisia ja pinnallisia ongelmia on kaikilla. Haluaisinkin tietää, miksi niitä kutsutaan, jos ne Tukholman sijaan tapahtuvat Dakarissa.

Onko tapahtumapaikka määrittävin tekijä? Vai se, että ongelman kokija täyttää tietyn tulotason?

Siis: saako turhamaista nurinaa kutsua nimellä first world problem, vaikka se tapahtuisi pakolaisleirissä?

Kuva: Christineui