Paljonko siedät sotkua?

Demi.fissä käydään taas kuumana.

Lilyn Walk like a Zombie -blogin (nyt jo poistetut) asukuvat keräävät kinaa, mutta vaatteiden sijasta ruoditaan kuvien taustaa. Roskapussi, hajanaiset tavarat ja vino matto saavat osan keskustelijoista myötähäpeän rajoille, osan hämmentymään ihmisten nillityskyvystä.

Joidenkin keskustelijoiden silmissä roskia sisältävä näkymä on aivan tavallinen ja nuorille tyypillinen, toisten mielestä paskainen, oksettava ja vitun likainen. Se, mikä on toiselle arkipäivää, on toiselle hirveä läävä.

Kiintoistaa.

Vaikka mielestäni toisten siivousratkaisuiden ruotiminen on mautonta ja ikävää, itse keskustelun aihe tuntuu mielenkiintoiselta. Siksi haluan siirtää puheen pois kyseisistä kuvista, ja kysyä ihan yleisesti:

mikä mielestäsi on sotkuisuutta?

Mikä määrä boheemiutta menee kotona, mikä muiden luona?

Minä olen aika siisti, etenkin kahdesta syystä. Ensinnäkin rakastan harmoniaa. On ihana kömpiä pitkän päivän jälkeen peiton alle, kun kaikki on rauhallista ja selkeää. Toinen syy on, että oikeasti tykkään järjestelystä. Lehtipinoja on kiva suoristaa ja villapaitoja lavehtia värijärjestykseen. Tiskaus on meditointia, ja sitä rataa.

Muut saavat kuitenkin tehdä, mitä lystäävät.

On ihan eri asia, mitä sietää kotonaan ja mitä kylässä. Ystävien luona saa olla jo aika paskaista, ennen kuin edes noteeraan. Ja minulle se aika paskaista on ollut esimerkiksi ruskeaksi pinttynyt vessanpönttö, spermaiset lakanat ja homehtuneet rintaliivit.