Pilluralli ja täytetty metso

Sukulaisvisiitti on kuin matka rinnakkaistodellisuuteen.

Tämä todellisuus sisältää sellaisia asioita kuin kukalliset tekokynnet, täytetyt linnut ja ampumarata. Ei ole me, on myö, ei tahallaan, vaan ihan uhalla. Pikkuserkusta tulee metsäkoneen kuljettaja, kuten isästään ja veljestään. Kasvissyönti hämmentää, samoin ne kaksi naista Halpahallin edessä, joilla on kaavut. Yöllä ei voi nukkua ikkuna auki, koska alapuolella kulkee pilislenkki.

Vanhemman polven immoset, pehkoset ja pulkkiset hukuttavat aikaansa kalastukseen ja ristikoihin, nuoremmat baareihin, joita on kolme. Yhdessä käyvät lätkäjätkät ja diivat, toisessa amikset ja kolmannessa kaikki muut, koska sinne pääsee ilmaiseksi. Oluen saa eurolla, siiderin kahdella.

Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta olen rajattoman onnellinen, että vanhempani eivät jääneet tänne, vaan valuivat etelään. On pelottavaa miettiä, että kuka edes olisin, jos olisinkin kasvanut täällä.

Kuinka sama olisin, jos raitiovaunut ja lukuisat kirjastot olisi korvattu pillurallilla ja vanhalla lätkähallilla? Mitä tahtoisin elämältäni, jos ystäväni tahtoisivat koneita ja kampaamotyötä? Siis: mikä ihmisessä on perusluonnetta, mikä ympäristösaastetta?

Yleensä olen helpottunut, että en tiedä. Että saan olla vain se helsinkiläisperse, joka saapuu tähän todellisuuten ihmettelemään kärpäsiä ja metrin mittaista ostoskatua, ja palaa sitten iloiten omaansa.

Tällä kertaa kuitenkin hämmentää.

Kuva: JKWeb