Pitkän reissun pakkausvinkit
Älkää pelästykö otsikkoa.
En aio kertoa teille kuin pahaisille riemuidiooteille, kuinka matkalle kannattaa ottaa mukaan kätevä vaatekerta ja ihanan monikäyttöinen huivi. Uskon, että jokainen osaa kyllä itse täyttää oman rinkkansa.
On kuitenkin pari harhaluuloa, jotka ainakin itse olisin tajunnut mieluusti jo ennen lähtöä.
”Vaatteita mukaan niin paljon kuin mahtuu.”
Pidemmät reissut ovat vaatteiden puolesta aivan perseestä.
Tapasin Serbiassa kalifornialaistytön, joka oli ollut matkalla puoli vuotta. Hän kertoi kaipaavansa omia vaatteitaan enemmän kuin ystäviään. Ymmärsin häntä koko sydämestäni.
Reissussa vaatteet ovat hikisiä, kuonaisia, aurinkorasvaisia ja kaikin puolin typeriä. Viimeistään kuukauden alkaa vihata jokaista mukanaan olevaa rättiä. Siksi mukaan ei kannata ottaa mitään, mistä pitää.
Siis: mitä enemmän vaatetta, sitä enemmän vihattavaa. Tärkeintä on lämmin paita ja villasukat, oli suunta mikä tahansa.
”Katson maisemia, en paperia.”
Ennen matkaa luulee ylevästi, että tien päällä joka hetken elää täysillä. Todellisuus on kuitenkin valjumpi. Kukaan ei voi pakahtua kolmea kuukautta putkeen. Reissuun mahtuu monta itkettävän tylsää bussimatkaa, jossa edes Pohjois-Laosin jylhät vuoret eivät lohduta.
Itse olen lukenut thainkielisiä mainoksia, koukuttunut kämäiseen puhelinpeliin ja vannonut, että seuraavalle reissulle hankin gameboyadvancen.
Siis: varaudu viihdyttämään itseäsi. Pois jätettävät lehdet, kirjat ja älyttömät pelit ilahduttavat aina.
”Retkivarusteet ovat turhaa hifistelyä.”
Kun olin lähdössä ensimmäistä kertaa reissuun, poikaystävä pakkasi mukaan pienen lampun. Protestoin. Sanoin, etten todellakaan halua joutua tilanteeseen, jossa säälittävä lamppu on ainoa valonlähde. Voi, miten typerä olin.
Etenkin Euroopan ulkopuolella ilman lisävaloa tulee itku. Pimeässä bussissa lukeminen, öiseen vessaan kömpiminen, tavaroiden etsiminen – ei toivoakaan ilman omaa valoa.
Myöskään luha, muovilautanen, hyttysverkko, silkkipussi tai kartta eivät ole turhaa varustelua, vaan iso hyöty.
Siis: oma apu, ainoa apu. Vaikka turha tilpehööri on hanurista, perustarvikkeet helpottavat elämää.
”Pienesti pakkaaminen on elitistististä höpinää.”
Tässä varoittava esimerkki.
Matkustin kesällä tytön kanssa, joka ei jaksanut nostaa omaa rinkkaansa. Aina kun lähdimme liikkeelle, reppu piti puntata selkään kahden tytön voimin. Tequilapullolla, korkokengillä, läppärillä, teltalla ja rantalentissetillä saattoi olla osuutta asiaan.
Liika on liikaa. Kun mukana on vähän vaatteita, hyötytavaraa ja viihdettä, ei tarvitse muuta.
Siis: järki käteen.
Kattavia pakkauslistoja löytyy esimerkiksi Pallontallaajilta ja Rantapallosta, käytännön kokemusta Puutalobabystä.