Rakkaus on kuin minipossu ja niin edelleen

Inhoan venytettyjä rinnastuksia.

Ensiksi lyödään tiskiin uraauuratava teesi, vaikkapa että farkut ovat kuin parisuhde. Sitten seuraa vinha rivi taidokkaita havaintoja löytämisen vaikeudesta, virhevalinnoista ja loppuhuipennuksesi jotain imelää siitä, kuinka niin housuilla kuin huumallakin on parasta ennen -päiväyksensä. Plääh.

Jokainen meistä on sortunut näihin kyhäelmiin, mutta jokainen voisi kasvaa niistä myös yli. Ne onnistuvat kertomaan hyvin vähän itse teemasta, kun kaikki väkerrys on suuntautunut yhtymäkohtien etsimiseen.

Aivan liian usein kielikuvahöttentötteröt liikkuvat vaatteet ja ihmissuhteet -akselilla, vaihtelevissa kausaalisuhteissa. Välillä lomaromanssi on tuplaespresso, avioliitto maitokahvi, ja toisinaan sovituskoppien ja sukulaisjuhlien väliltä löytyy mystisiä yhteyksiä.

Valkokankaan ulkopuolinen Carrie Bradshawismi tuntuu ponnettomalta. Jos tahtoo puhua vikaan menneestä miesseikkailusta, miksei voi sitten puhua siitä, ei lössähtäneistä tuulihatuista?

Mielestäni vertauksiin piiloutuminen on laiskaa uskoa omaan nokkeluuteensa ja sen välttelyä, ettei välttämättä olekaan mitään sanottavaa.

Metatason höpinät voisi jättää omalle maaperälleen, eli populaarien tv-sarjojen alku- ja loppurutistuksiin. Me muut voisimme muotoilla sanottavamme suoraan.

Kuva: Priya Mulji