Sisko

Lapsille ja muille viattomille on aina yhtä hauska nauraa, niin tänäänkin. Vietin laatuaikaa kehitysvammaisen sisareni kanssa. Ihastelimme Marimekon uutta, somaa liikettä, söimme lempiruokaa, hiplasimme materiaa Stockalla ja kävimme puolityhjässä ensi-illassa. Paljon kaikkea mukavaa siis.

Tuomio kuitenkin tuli kotiin päästessä. ”Parasta? No väärään suuntaan kävely ja pummilla meno.” Päälle iloista kikatusta.

Ihana, ihana sisko. Syventääkseni aiempaa ajatusta vammaisuudesta, tässä katkelma Emily Perl Kingsleyltä. Se tiivistää kaiken. Kingsley rinnastaa vammaisen lapsen saamista lentoon, joka Italian sijaan päätyykin Hollantiin.

”Se on vain erilainen paikka. Se on vähemmän loistelias kuin Italia, ja elämänrytmi on hitaampaa kuin Italiassa. Mutta oltuasi siellä jonkin aikaa, saatuasi hengityksesi tasaantumaan, katsot ympärillesi ja huomaat, että Hollannissa on tuulimyllyjä ja tulppaaneja, Hollannissa on jopa Rembrandtin maalauksia.”

Juuri siltä tuntui tänään. Melkein haikean iloiselta siitä, että jykevän Colosseumin sijaan sai tuulimyllyn, joka on kikattaessaan lähes yhtä makkaralla kuin tänään ostamansa marilasit. Hymyilyttää.

Kuva: Finnish Design Shop