Nautinto

tiramisu1.jpg

 

Herkkusuu on saanut kärsiä, kun on ollut liian kiire kokata. Tämä syksy on muutoin ollut kaikilla mittapuilla loistava. Olen saanut syödäkseni muiden laittamia mielettömän hyviä illallisia ja kerännyt inspiraatiota tulevia kokkailuita varten. Resepti toisensa jälkeen on saanut jäädä muhimaan pään sisälle ja odottamaan leppoisampia aikoja. Tämän lisäksi ruska oli hienoin minkä muistan ja ulkona oli täydellinen ilma viikko tolkulla. Mitä muuta sitä pieni ihminen voi kaivata? 

Syksy on parasta aikaa ihmisen lisäksi kaikelle kotipuuhailulle ja näin ollen tietysti ruoanlaitolle. Ikisuosikkini tiramisu sai kunnian olla ensimmäinen syksyn jälkiruoka, joka meidän keittiössämme valmistui. Ah, tiramisu – tuo syntisen kermainen, mokkainen, suklainen ja ihastuttavalla pienellä särmällä varustettu, kuohkea kokoelma kaikkea mikä maistuu hyvältä! Mikä johtaakin luontevasti elämästä nauttimisen teemaan. 

Olen perusluonteeltani nautiskelija. Toinen perusluonteeni stressaaja saa väistyä, kun nautiskelija astuu kehiin. Luin jostakin höpöhöpö-mediasta pari päivää sitten, kuinka joku oli luonut erilaisia ruokasuhdetyyppejä. Näihin tyyppeihin liittyi muun muassa se, mikä hormoni milläkin suhdetyypillä on dominoivana ja minkälainen henkinen suhtautuminen kunkin tyypin edustajalla ruokaan ja syömiseen on. Suhteita oli neljä, joista yksi oli muistaakseni stressisyöjä, toinen ruoalla itseään kurittava, kolmas ruoalla muista huolehtiva ja viimeinen itseään ruoalla palkitseva. (Sori jos tää hyvin löyhä ”teoria” on jollekin sydämenasia, referoin tätä vieläkin löyhemmin ja vieläpä epätarkasti.) Minä tunnistin itseni mukaan liitettyä testiä tekemättäkin itseäni ruoalla palkitsevaksi tyypiksi. Siellä oli muun muassa joku lausahdus tyyliin ”kylläpä minulla oli raskas päivä, nyt ansaitsen viiniä/herkkuillallisen/tms”. Naulan kantaan. 

En tiedä enkä keksi mitään parempaa palkkiota raatamisesta tai kurjien asioiden kanssa kärvistelemisestä kuin herkuttelu. Kuulun niihin tyyppeihin, joille joku ”ihanan syntinen kookosmaitochiavanukas” on lähinnä synnin halveksuntaa. Minun syntini uiskentelee syvällä makealla alkoholilla terävöitetyssä kermaunelmassa, paksun ja viekoittelevan kaakaokuoren alla. Säästäkää terveyspuheenne ja huomisen odotuksenne, kuolen mieluummin makeantahmaisesta onnesta soikeana! 

Minä siis palkitsen itseni maailman kestämisestä hyvällä ruoalla ja juomalla. Luulen, että näin on ihan hyvä, ainakin verrattuna muihin mainitsemani suuren teorian suhdetyyppeihin. Mutta täytyy silti myöntää, että kyllä minussa hieman löytyy sitä ruoalla toisista huolehtivaa kanaemoakin, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuin jakaa itse valmistamansa synti läheisimpiensä kanssa. 

Teen tiramisuni aina tätä Fanni ja Kaneli -blogista löytämääni reseptiä mukaillen, sillä se onnistuu sekä aina että joka kerta. Teen usein tosin hieman pienemmän annoksen, sillä meidänkin syntisellä herkuttelullamme on rajat. (Jossain. Joskus.) Sen lisäksi teen keksien liottelulientä enemmän, sillä se on ihanaa ja tykkään tosi kosteista kekseistä. Viiniä myös ehkä lorautan mascarponevaahtoon aavistuksen reippaammalla kädellä, maistellen mikä tuntuu milloinkin hyvältä määrältä. Jollet raaski hankkia reseptissä olevaa jälkiruokaviiniä tai sinulla ei ole loppupullolle muutoin menekkiä, niin suosittelen kokeilemaan mantelilikööriä. Tulee tosi hyvää ja sitä saa siinä 4cl pikkupullossa, joka riittää vallan mainiosti tähän reseptiin.

 

tirarmisu2.jpg

 

Tiramisu

4 kananmunaa
4 rkl sokeria
400 g mascarponea
2-3 rkl jälkiruokaviiniä (esim. Vin Santo tai Sherry)
200 g tiramisukeksejä (Savoiardi)
1 dl espressoa tai vahvaa kahvia
75 g tummaa suklaata
3-4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaisiin sokeri ja vispaa vimmatusti vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja sekoita sileäksi. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää hellästi sekoitellen mascarponeseokseen. Lisää jälkiruokaviini ja sekoita tasaiseksi. 

Keitä vahvaa kahvia, kaada pienehköön, laakeaan astiaan. Lorauta sekaan myös vähän viiniä. Rouhi tummaa suklaata odottamaan tiramisun kokoamista. 

Ota joko iso kulho (esim. lasagnevuoan kokoinen) tai pari-kolme pienempää. Lusikoi mascarponevaahtoa pohjalle, ripottele rouhittua suklaata ja asettele kerros kahvi-viini-seoksessa nopeasti kastamiasi keksejä päälle. Toista kerroksia muutaman kerran samanlaisina ja jätä päällimmäiseksi mascarponekerros. Siivilöi pinnalle vielä reilusti tummaa kaakaojauhetta ja anna koko komeuden muhia hetkinen ennen syömistä. Valmis tiramisu säilytetään luonnollisesti hyvin peitettynä jääkaapissa ja syödään muutaman lähipäivän aikana. 

 

Nauti!

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *