Johnny and I

 

 

received_10209972744142204.jpeg

Kun mä näin Johnnyn ensimmäistä kertaa….no tiedättehän te… se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kuulostaa hieman naivilta, mutta kyllä niin se meni.Yhdessä alettiin olemaan kun oltiin 17 kesäisiä ja useampi vuosi yhdessä pörrättiin. Siinä tuli sitten eri paikkakunnille muuttoja ja sen sellaista ja varmaan me oltiin niin nuoria silloin että ajauduttiin eri teille.

Elettiin omia elämiämme vuosia. Mua kaihersi aina jokin, jotain siis selkeästi puuttui mun elämästä vaikka päällisin puolin kaikki olikin ihan hyvin. No sitten yks kaks ihan sattumalta me tavattiin taas ja silloin mä tajusin sen….se mitä multa puuttui oli Johnny.

Siitä se sitten taas lähti ja nyt elellään mukavasti saman katon alla. Me rakastetaan matkustamista ja varsinkin Vietnam on lähellä molempien sydäntä. Lämpö, ihmiset ja ruoka (syvä huokaus) on siellä parasta ja tietysti maisemat. Tossa keväällä aloiteltiin kesää etuajassa eli matkustettiin Vietnamiin ja pyörähdettiin samalla reissulla Singaporessa, sinne on myös pakko matkustaa uudestaan oikein ajan kanssa. Tulen kertomaan teille lähiaikoina enemmän meidän reissusta. Suunnitteilla on jo uutta reissua talveksi, mutta kohteen paljastan myöhemmin.

Yleensä ihmiset jopa suhteessa ollessaan kasvavat erilleen, meille tapahtui päinvastoin. Me vaalitaan terveellisiä elämäntapoja, syödään hyvin ja treenataan. Töiden lisäksi heilutaan salilla ja siitä on alkanut muodostua toinen koti, sen verran paljon siellä vietetään aikaa. Meille molemmille koti on tärkeä paikka ja sitä me puunataan ja sisustetaan yhdessä…. Koti on siellä missä sydän on <3

P.s. Kuva ovat meidän viimeisimmältä reissulta….ah…lämpö iholla ja tuuli tukassa 🙂

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli

Miä oon Kotkast!

DSCN0326.jpg

 

11203153_10207108115328274_4243450280924997615_n.jpg

Mulla on ollut elämässä sellaisia kolmen – neljän vuoden perioideja ja pääsääntöisesti ne ovat liittyneet siihen, että haluan muuttaa jollekin toiselle paikkakunnalle. Hirmuinen vimma päästä Kotkasta pois näkemään jotain ihan uutta. Ja sitten kun olen päässyt kotikulmilta, niin alan hetken päästä tuntea itseni henkeen ja vereen  Kotkalaiseksi ja sinne on päästävä hinnalla millä hyvänsä syömään possoja ja katsomaan merta. 

Näinhän mulle on käynyt taas. Helsinkiin oli pakko päästä ja nyt kun olen täällä niin Kotka arvostus on taas noussut pilviin ja tuntuu siltä, että tekisi mieli hypätä autoon ja kaahata kotikonnuille. Mä olen varmaan just sen verran maalainen, että mua jotenkin kammoksuttaa tällainen kiire mikä täällä pääkaupunkiseudulla kaikilla tuntuu olevan. Ihmiset kävelee hurjaa vauhtia eteenpäin näkemättä mitä ympärillä tapahtuu, tai siltä se ainakin näyttää mun silmään. Ja metrot, ratikat ja bussit niinku meillä Kotkassa sanotaan vilisee silmissä(meillä kotikonnuilla menee ehkä tasan kaks bussia tunnissa ja niillä pääsee oikeestaan mihin vaan koko kaupunkissa ja vaikka hyppäisit vahingossa siihen väärään bussiin niin ei käy hassusti )

Noh mullahan ei oo kiire mihinkään ja niikuin aikaisemmin kerroin niin itsepähän tänne halusin(syyt tulen kertomaan teille myöhemmin, se on ihan oma juttunsa…ihana tarina sekin :), joten tällä kertaa ajattelin toimia toisin. 

Päätin ottaa kaiken ilon irti Helsingistä ja lähteä kaupungille tutkimaan mitä juuri tämä kaupunki minulle tarjoaa. Osaisinko hypätä tähän suuren kaupungin menoon mukaan ja nauttia hetken siitä ettei minua tunnisteta kadulla eikä tervehditä tuttavallisesti kahviloissa, joita muuten on pilvin pimein. 

Ja silloin kun koti-ikävä on pahimmillaan voi mennä katselemaan merta Helsingissä munkkirinkeli kädessä… tuntee ainakin olevansa hiukan lähempänä Kotkaa 🙂 

Pakko muuten hehkuttaa…. Näin ystävän luona sairaan mageita Kotka aiheisia tyynyjä ja niistä nappasin teillekin kuvan. Suunnittelen tässä parvekkeen sisustus projektia(tulen tekemään siitäkin teille juttua) niin just noi tyynyt vois olla partsille aika kivat.

Ihanaa kesän odotusta sulle ja mulle <3

Suhteet Oma elämä Mieli