Party night gone bad

On meillä täällä muutama asia pieleenkin mennyt. Vaikka sopeutuminen päivärytmiin kävi sutjakasti, yöelämään sopeutuminen ei.

Kahtena perjantaina ollaan oltu ulkona. Ensin kaksin Kaisun kanssa ja sitten parempaa onnea toivoen isommalla porukalla, johon kuului kaupungissa kauemmin asuneita. Tulos oli molemmilla kerroilla lähes sama: tolkuttomat määrät kävelyä ympäri kaupunkia (kukaan mut tunteva tuskin yllättyy kun kerron että jalkaan sattuneet kengät ei kummallakaan kerralla olleet ne käytännöllisimmät), haahuilua ja aivan epäonnistunut klubivalinta.

Ensimmäisenä perjantaina saavuttiin innoissamme klubille vähän puolenyön jälkeen. Kyseessä oli tunnetun klubin uudelleenavausbileet ja suuntasimme sinne, koska pääsimme ilmaiseksi sisään erään tutun avulla. Oltiin ehkä kymmenes ja yhdestoista tyyppi siellä. Päätettiin odottaa jonkin aikaa, koska muistettiin että täällä päin klubille mennään yleensä vasta kahden kieppeillä. Kohta ovella olikin jo jono, ja sisään virtasi tyylikkäästi ja vähän erikoisesti pukeutuneita miehiä. Meillä meni hetki tajuta että se klubi ei ehkä ollutkaan suunnattu meille, joten lähdettiin paremman toivossa takaisin kadulle.

No, muuta ei sitten löydettykään loppuillan aikana kuin joku random kanadalainen, joka liittyi meidän seuraan. Kolmisin olikin hyvä haahuilla aamuneljään asti.

Toisella kerralla ilta alkoi lupaavammin (mitä nyt meni kaksi tuntia aikaa löytää toisemme yhden metropysäkin läheisyydestä), mutta koska taas päädyimme kävelemään (eräät liian korkeissa koroissa) pitkiä matkoja, tunnelmaa ylläpitämään olisi tarvittu jotain suurempia voimia. Tällä kertaa ajoitus klubille saapumisen suhteen osui paremmin nappiin, mutta kukaan ei syttynyt kyseisen juottolan musiikkityylistä. Ja koska sisäänpääsymaksu oli Madridin klubeille tyypillinen 15 euroa, harmittihan se.

Kerran vielä ajateltiin yrittää, mutta sitten aletaan ehkä absolutisteiksi tai rajoitetaan oluen nauttiminen iltapäiviin.