Vamos a la playa
On varmasti monia mielipiteitä siitä, mikä on kauneinta mitä toiselle ihmiselle voi sanoa. Mun mielestä se on tämä: ”haluatko lähteä rannalle viikonlopuksi?”
Sì! Sì!
Matkalla Marbellaan! (Oikeasti kylläkin matkalla Madridiin mutta väliäkö sillä.)
Siispä ajelimme (olisin ehkä harkinnut kahdesti, jos olisin tiennyt ajomatkan tuskallisuuskertoimen) perjantaiyönä rapsakat 600 kilometriä etelään päin Marbellaan. Ratissa isä T, pelkääjän (kirjaimellisesti) paikalla mami, takapenkillä kaksi riitelevää, kiljuvaa tai au pairia tökkivää lasta, ja heidän keskellään minä. Perillä odottivat jo reilun viikon lomailleet T:n sisko perheineen sekä isovanhemmat. Kerrottakoon, että siinä oli Kiljusen Herrasväkeä kerrankseen.
Siellä se on!
Vaikka kuinka rakastankin Madridia, niin siltä puuttuu yksi aika massiivinen elementti nimeltään meri. Vajaassa kahdessa vuorokaudessa ehdin onneksi nauttia merestä ja varsinkin hiekasta riittävästi – sitä löytyy korvista ja hiuksista varmaan vielä viikonkin päästä.
Marbellaa en ehtinyt nähdä muuten kuin autosta käsin, sillä vietettiin kaikki valveillaoloaika tehokkaasti viereisellä (puoli)nudistirannalla. Oli jokseenkin hämmentävää, että osa porukasta tallusteli menemään ilkosillaan. Yritin kovasti olla katsomatta yhtään kehenkään päin, ettei olisi heti leimattu tirkistelijäksi. Äiti P:n sanoin: ”osalla ihmisistä on ihan kauniit vartalot, mutta joidenkin ihmisten kohdalla pitäisi uimapukujen käyttö olla pakollista.” Ihme kyllä, tytöt kysyivät vasta ensimmäisen rantapäivän päätteeksi, että olemmehan huomanneet osan ihmisistä olevan ihan alasti. ”Ai ihanko totta?”
Se on palmu.
T:n isä on vakaasti päättänyt, että mitä kovempaa ja enemmän hän puhuu minulle espanjaa, sitä paremmin ymmärrän. Tähän mennessä ymmärrän muun muassa seuraavien ilmaisujen merkitysen (en ota vastuuta oikeinkirjoituksesta): vamos, benga, bien, rapido, lociento, que pasa, chicos ja con leche. T:n isän mielestä voin siis aivan hyvin keskustella esimerkiksi politiikasta. Yleistä hämmennystä aiheutti myös minun tapani nauttia kahvia. Espanjalainen resepti kahvin juomiseen on nimittäin 1,5 desilitraa maitoa, 4 ruokalusikallista sokeria, teelusikka kahvia ja jääpala – ei suinkaan 1,5 dl kahvia ja ruokalusikallinen maitoa.
Olen kuulema morena. Se ei ole eksoottinen merenelävä vaikka siltä kuulostaakin.
Paluumatkaa taitettiin samat 6,5 tuntia, johon lukeutui muun muassa terveellinen illallinen Michelin tähden ravintolassa nimeltään McDonalds, muutamia kiukkuhetkiä (en minä) ja muutamat torkut (en myöskään minä).