Mä en haluu paljon vaan mä haluun kaiken
Tasan kaksi kuukautta sitten 13. kesäkuuta (no ookoo, teknillisesti nyt on 14. päivä) laitettiin neljän naisen voimin jalalla koreasti ravintolalaiva Väiskissä otsikon biisin tahtiin. Yhden dagen efterin säestämänä pakkailin seuraavana päivänä maallista omaisuuttani kahteen vaatekaappiin ja yhteen matkalaukkuun. Siinä hetkessä kliseisesti sanottuna oli ns. elämä (eli ne kaksi kuukautta, joita myös joskus kesäksi kutsutaan) edessä, ja Espanjaan lähdettiin toiveet ja korot katossa. Silloin tuntui, että käytössä oli kaikki maailman aika, ei kiire mihinkään ja elämä ihan parasta. Noh, nyt tuntuu siltä miltä yleensäkin aina elokuun lopussa: surkealta.
Chueca (ja koska se ei sano mitään, niin huikeen kiva kaupunginosa sanoo ehkä vähän)
Suomessa odottaa omaisuus pakattuna epämääräisiin paikkoihin, kovia kokenut säästötili, paluu osa-aikatyöhön ja yliopiston penkille. Keskeneräinen kandi, viimeinen tentti ja muutama rästikurssi, näin niin kuin kirsikkana tortun päällä.
Work hard, play hard (tai sitten ei)
Koska lukiossa opin, että aina kaikkiin asiateksteihin täytyy tehdä lopputiivistelmä, niin täältä pesee. Espanjassa olen:
– juonut 100 tölkkikokista ja todennut joka kerta sen olevan paras kokis ikinä
– oppinut melko hyväksi makkaran syöjäksi (kunnioitettava suoritus entiseltä vegetaristilta)
– pitänyt kiinni omasta aamupalarutiinistani, ja jättänyt keksit väliin (oikeesti, ei mee vieläkään jakeluun. Keksejä. Aamupalaksi.)
Myönnetään. Tää päivä ei ollut ehkä se hohdokkain. Dagen Efter ja lasimuseo, onneksi oli sentään Hullu Tanskalainen messissä.
– kehittynyt erittäin loistavaksi hyvän sangrian tunnistajaksi. Vaatii hiukan harjoittelua
– sanonut joka päivä (ainakin äänettömästi) olevani onnekkain ihminen maan päällä
– saanut huomiota seuraavien 10 vuoden varalle
– hikoillut (anteeksi yksityiskohtaisuus) enemmän kuin koko 22 vuoden elämäni aikana yhteensä
– saanut itselleni neljännen perheen
Olin ilmeisen innoissani kotiinpalusta joskus huhtikuussa kun tuon raapustelin.
Lucky bastard.
Ja niin. Googlasinpa oikeinkirjoitusmielessä tuon otsikon ja sieltä lävähti verkkokalvoille arvioilta kolmisenkymmentä sivua täsmälleen samoin otsikoituja postauksia. Liitytään sitten joukkoon iloiseen.