Yöllisiä ajatuksia

Neljäs päivä Espanjan auringon (ei kylläkään minkään kuuman sellaisen) alla takana ja rakkaus roihuaa edelleen. Muutamia erikoisia havaintoja oon näiden päiven aikana tehnyt: lapsilla, luulin ensin, että vaan mun perheen mutta bongasin näitä muiltakin, on autossa turvaistuimet. Ja nyt en siis tosiaan puhu mistään istumakorokkeista vaan ihan niistä ns. taaperoiden istuimista. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kun lapset ovat 7&9 -vuotiaat. Siinä meitsi istuu sitten kahden ison tytön välissä puristautuneena turvaistuinten väliin, oikein mukavaa matkantekoa.

Toinen: täällä syödään jenkkityyliin. Aivan jäätävää. Mun e-koodikammo on joutunut hiukkasen olosuhteiden pakosta väistymään, sillä näiden kaapit tursuaa sateenkaaren väristä ruokaa, vitivalkoista paahtoleipää, sokerimuroja, keksejä, karkkeja, kool-aideja, pähkinälevitteitä ja kaikkea mitä mä en kuunapäivänä suuhuni laittaisi. Väsäsin tytöille ”välipalaksi” valkoiset paahtoleivät nutellatäytteellä ajatellen, että henkilökohtaisesti söisin mielummin vaikka oman käteni kuin sellaisen leivän. En syönyt kättä vaan kuuntelin mahaparkani murinaa koko päivän, huomenna menen itse kauppaan.

Ja kolmas: harrastusten määrä on älytön. Viitenä päivänä viikossa koulua kahdeksan tuntia päivässä ja siihen päälle kuusi harrastuspäivää niin jo on lapsilla aktiviteettia kerrakseen! En todellakaan jaksa uskoa, että lapsi osaa vaatia tennisharrastuksen aloittamista 3-vuotiaana (kaksi kertaa viikossa koulun jälkeen), kahta eri tanssiharrastusta (kaksi kertaa viikossa koulun jälkeen), uintiharrastusta (launtai ja sunnuntai) sekä kirkkoaktiviteettia (lauantai ja sunnuntai). Jos ja kun, tässä tapauksessa kun, viettää 40 tuntia viikossa koulussa niin luulisi siinä olevan harrastusta riittämiin, mutta kun ei. Jumaleissön, että on siinä pienillä koululaisilla kestettävää. Olin tänään seuraamassa tyttöjen tennistuntia, ja tuli siinä kyllä vähän hammasta purtua. etten möläyttänyt omia mielipiteitäni näistä kehittävistä harrastuksista. Saatoin kyllä vähän kysellä, että onko tällainen määrä harrastuksia ihan normaalia täällä. Ei kuulema ole. 

Perhe on edelleen aivan ihana ja varsinkin perheen isä T, joka totesi tänään pienen pyykkäysselkkauksen (ei ymmärtänyt aluksi lainkaan miksi pesin värillisiä ja mustia samassa koneessa, miksi en silitä mitään, ja miksi ihmeessä EN halunnut huuhteluainetta pyykin sekaan) hänen pitävän minusta kun olen niin hauska ja huoleton. Olispa kiva, että hän kertoisi saman myös mun äidille, jonka mielestä ihmisen täytyy silittää suunnilleen myös alushousunsa.