All of the poetic suggestions and all of the plastic possibilities
Madridin kuuluisassa nykytaiteen museossa Reina Sofiassa on tämän kesän ajan esillä Salvador Dalín teoksia ympäri maailman taidemuseoita. Suuren suosion vuoksi jouduimme ostamaan liput ennakkoon varmistaaksemme sisäänpääsyn, ja maanantaina sitten tempastelimme museoon ja hurautimme lasihissillä kolmanteen kerrokseen ihmettelemään Dalín maalauksia, veistoksia ja elokuvia.
Näyttely oli kaikessa vaikuttavuudessaan melko massiivinen, ja meille tuli vähän ähky (niinkuin mulle yleensä käy). Alkupään teosten yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen skippasimme viimeisten salien maalauksista varmaan puolet. Samalla tummasävyisimmät maalaukset jäivät vähemmälle huomiolle, koska kumpikaan ei halunnut menettää yöuniaan. Kronologiseen järjestykseen rakennettu näyttely mahdollisti Dalín taiteilijanuran kehityksen seuraamisen, ja hänen omaleimaisen tyylin kehittyminen tuli hienosti esille.
Löytyihän sieltä salien seiniltä nämä meidän molempien lempparitkin:
Ei muuten ollut kovin kaukana 27,90 euron tuhlaaminen tuollaiseen norsuun metallisena pikkupatsaana.
Viihdytimme itseämme ja toisiamme bongailemalla samoja symboleita ja hahmoja Dalín eri tauluista, ja arvailemalla mikä eläin (tai ihmisen ruumiinosa) mikäkin valuva möhkäle on. Taidettiin kuitenkin olla Kaisun kanssa samaa mieltä siitä, että ei oltaisi ehkä oltu ihan samalla aaltopituudella Dalín kanssa jos oltaisiin samaan aikaan eletty. Aika diippiä shittiä nimittäin.
Tässä vielä me unimaailman ja muiden hämmentävyyksien uuvuttamina:
