Melkein natiivi

Tänään tein läpimurron espanjankielen osaamisessa. Kävin kokonaisen keskustelun kodinhoitaja A:n kanssa espanjaksi ilman että paikalla oli ketään muita. Tulin salilta kuuden jälkeen, ja A kysyi multa että aionko olla kotona nyt vai lähteä jonnekin. Kumpikaan vanhemmista ei ollut vielä palannut töistä ja A oli jo saanut hommansa hoidettua. Hän pohti voiko jo lähteä kotiinsa (tytöt eivät voi olla hetkeäkään ilman aikuista). Sanoin että mun pitää lähteä kymmenen minuutin päästä flamencotunnille Oportoon. Sitten A totesi jäävänsä odottamaan että isä J saapuu kotiin.

Tarvittiinhan siinä vähän elekieltä mutta molemmat tultiin ymmärretyiksi. Yay!!

Ostin muuten eilen henkkamaukasta cooleimman mekon ikinä. (Joku vois kutsua tätä myös yöpaidaksi.) En ala edes selittelemään kuvan laatua.

Nyt vaan pitää toivoa että ehdin lauantaina vikaan metroon jolla pääsen keskustaan krebaamaan toi kissaprinttimekko päällä. N ja J menee lauantai-iltana ulos, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, uskallan toivoa että ovi kolahtaa puolen yön paikkeilla.