Madridilaisten ja barcelonalaisten välillä on kuulemma jonkinlainen periaatteellinen vihasuhde, joka kuulostaa kovin samalta kuin kotopuolessa tamperelaisten ja turkulaisten toistensa dissaaminen. En kyllä toistaiseksi ainakaan ole kuullut, että madridilaisilla olisi tapana yrittää irrottaa Barcelonaa mantereesta hyppimällä laupungin rajalla, mutta ehkä jalkapallo on riittävä väylä tunteiden purkamiseen. Kuitenkin, perheen 9-vuotias A-tyttökin sen tiesi, ”People from Barcelona are –” (ilme kuin olisi mätää kananmunaa haistellut). Isä J kertoi, että barcelonalaiset ovat itsekkäitä ja turhan tarkkoja. Esimerkkiä kysyttyäni sain kuulla, että baarissa 20 euron laskun saatuaan neljä barcelonalaista miestä alkaa laskemaan jokaisen juoman hintaa erikseen pennintarkasti siinä missä madridilaiset iskevät pöytään viiden euron setelin riippumatta siitä, olivatko juoneet pienen oluen vai long island ice tean. Teki mieli sanoa, että kuulostaa kovin suomalaiselta, mutta pidin suuni kiinni.

Viikonlopun Barcelonan-visiitin aikana en ehtinyt mitään sen tarkempia persoonallisuus- tai käyttäytymistestejä suorittamaan, mutta omasta mielestäni ihmiset vaikuttivat kyllä ihan yhtä mukavilta kuin täälläkin. Joskin olisin arvostanut että se koditon mies, joka tuli tonkimaan mun laukkua patongin toivossa, olisi vain pyytänyt leipää niin mun ei olisi tarvinnut luulla tulleeni ryöstetyksi. Kaupunkina Barcelona kyllä tuntui aikas erilaiselta kuin Madrid, vaikka ehdimmekin nähdä vain pienen osan. Tässä pieni koonti havaituista eroista:

1. Ranta. Auttaa suunnistamaan kaupungilla. Ilmaista tekemistä yksin tai porukassa (myös silloin kun väsyttää). Yöllä paras paikka tavata ihmisiä ja vilvoitella klubin jälkeen. Miinuksena ihosyövän riski.

Aamuyöllä oli kyllä väljempää.

2. Puistot. Niitä tuntui tulevan  vastaan useammin kuin Madridin keskustan asfalttiviidakossa. Epämääräisempiä ja julkisempia Barcelonassa kuin Madridissa. Barcelonassa oli esplanadimaisia vehreitä kävelyalueita, kun taas Madridin keskustassa puistot ovat yleensä aidoin rajattuja alueita. Harmittaa kyllä että kuuluisa Güellin puisto jäi näkemättä.

3. Rosoa. Vaikka Madridistakin varmasti löytyisi rosoisempaa aluetta kun tietäisi minne mennä, Barcelonassa sitä tuli vastaan vähän siellä sun täällä. Matkalla kukkulalle bongasin hauskan oloisen aidatun alueen, jossa kasvoi paljon puita, asuinrakennukset oli melkoisen epämääräisen näköisiä (ehkä vanha navetta) ja takapihalla kasvoi riveittäin tomaatteja ja siellä näkyi olevan jos jonkinmoista krääsää. Paikka näytti kuitenkin ennemmin ihan asuttavalta alueelta kuin slummilta. Harmi että portilla oli tiukat yksityisalue-kyltit ja lukotkin vielä.

Siitä kukkulan paikasta ei saatu kuvia, mutta oli sitä rosoa vanhassakaupungissakin.

4. Arkkitehtuuri. Onhan ne Gaudin talot upeita. Huhhuh, rakentaako joku oikeasti tuollaisia.

Vieläkin rakenteilla oleva La Sagrada Familia.

5. Katusoittajat. Tasokkaampaa musiikkia metrotunneleissa. Madridissa ne tulee kitaroineen ja vahvistimineen ärsyttävästi sisään metroon ja biisin soitettuaan kiertää vaunun rahakipon kanssa, mutta Barcelonassa kuultiin muunmuassa harppua ja tunteikasta akkarilla säestettyä poppia.

Tietenkään yhden viikonlopun perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä, mutta uskoisin että Barcelona on kaupunki enemmän mun makuun. Pidän kyllä Madridista tosi paljon, mutta olen kaivannut väljyyttä ja vaihtelevuutta, mitä Barcelonasta löytyi. Ja sitä merta. Takaisinhan sinne on mentävä, ja ensi kerralla vähän pidemmäksi aikaa.

Seurakin oli hyvää!