Keskiviikkona alkoi Madridin Gay Pride, joka tiesi noin kymmentä miljoonaa ihmistä lisää tähän tuppukaupunkiin. Ilomielisten ihmisten lisäksi saapui myös monien mielestä ei-kovin-tervetullut vieras nimeltään Sahara Tuuli. Hän aiheutti lämpötilan kohoamisen sellaisiin sfääreihin, että ainoa mahdollinen paikka pysyä viileänä oli (ja on) uima-allas. Menneen viikon suurin ongelma onkin ollut, että jaksaako siirtyä metrin päähän altaaseen vaiko ei. Totesin, että kun tämä on ainoa ongelma niin sillon on elämässä kaikki paremmin kuin hyvin. 

Allashuumoria.

Päätettiin viime lauantaina kahden surkean baarikokemuksen jälkeen antaa Madridin mukamas villille yöelämälle vielä yksi mahdollisuus ja suunnattiin eilen neljän naisen (minä, markku, Ida ja Sonja) voimin pienten etkoilujen, jotka tapahtuivat allekirjoittaneen keittiön lattialla (ainoa joten kuten siedettävä paikka koko kämpässä), jälkeen tupatentäydellä metrolla keskustaan. Koska matkassa tosiaan oli neljä naista niin suunnitelmatkin muuttuivat eilisen aikana noin kolmekymmentäseitsemän kertaa. Yksi suunnitelma kuitenkin oli ja pysyi samana: kreisibailata aamuun asti. Ja koska mä olen tuollaisissa asioissa periksiantamaton, niin tämähän siis toki myös toteutettiin. Ihan siinä määrin, että kotiin saavuttiin Idan kanssa siihen aikaan kun ihmiset ulkoiluttivat koiriaan auringon paisteessa (klo 8.45). Kirsikkana kakun päällä jouduin soittamaan ovikelloa ja herättämään isä T:n, koska unohdin lähtökiireessä avaimet kotiin. Todellinen walk of Shame. 

Muutama ihminen ja katubaariksi muuttunut Callao.

Päädyttiin Kapitoliin (Calle de Atocha 125), jonka sisätiloja pääsi ihastelemaan 15 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Suhteiden kautta saatiin myös kaksi drinkkilippua (luojalle kiitos) koska myöhemmin selvisi, että vesipullosta kiskottiin 5 euroa ja perus vodka+mixeristä k a k s i t o i s t a. Me fiksuina tyttöinä Markun kanssa oltiin sen verran hyvin varustautuneita, että maksullisia baarin antimia ei tarvittu. Samaa ei voi sanoa Idasta, joka kustansi juomia itselleen ja muille. 

Joo ja joku jäbä soitti myös viulua. Perushommia.

Kapitol oli vaatimattomasti sanottuna aivan huikea. 7 kerrosta, jokaisessa eri musiikki, sairaasti jengiä, hulluja erikoistehosteita ja kaikki bailasi hikipäissään (hikisenä ja päissään) aamu 6 saakka. Henkilökohtaisesti tämän kokeneena voin kertoa, että kun ulkona on vielä aamuyöstä reilut 30 astetta niin sisällä muutaman tuhannen ihmisen keskellä saattaa olla muutama aste enemmän. Olo oli lievästi sanottuna ryytynyt kun muutaman mutkan kautta pääsin vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan. Pienissä dagen eftereissä olikin sitten mukava nauttia tänään koko taloyhtiön väen voimin Paellasta (simpukat, ravut, mustekalat ja muut lierot = ei todellakaan mitään darraruokaa) ja istua pyödässä nöyränä ja hiljaa kun muut naureskelivat meidän kustannuksella. 

Markun ottamia taideotoksia Kapitolista.

Kattojen yllä Tribunalissa aamulla 7 aikaan.

Sen verran hauskaa oli, että nyt on juhlittu varastoon ihan kokonaisten kahden viikon edestä. Ensi viikonloppuna yritetään nimittäin harrastaa vähän toisenlaista kulttuuria.