Tänään kävin flamencotunnilla. Kuulemma tän taloustilanteen opettaja Maria José oli joutunut luopumaan tanssistudiostaan ja piti nyt tuntinsa erään baarin tiloissa iltapäivisin. Puitteet oli kuitenkin ihan yhtä hyvät kuin missä tahansa tavallisessa tanssisalissa, mitä nyt sisustukeen kuului paljon erilaisia rommi- ja tequilapulloja (harmi ettei maistelu kuulunut hintaan).

Olin tunnilla tyttöjen yksityisen englanninopettajan kanssa, joka välillä käänsi mulle tärkeimpiä ohjeita. Jotain ymmärsin ihan kääntämättäkin, esimerkiksi kun Maria José huudahti ”Arriba!”, käsiä piti nostaa ylöspäin.Tanssittiin sevillanasta, joka on perinteinen neljästä osasta koostuva espanjalainen tanssi. Sevillanaksen rakenne on aina sama, mutta askeleet ja tyyli saattaa vaihdella. Mun oppimani sevillanas onkin aika erityylinen tuohon verrattuna, mitä tänään tanssittiin, mutta koska tiesin aina suunnan mihin liikutaan, oli aika helppoa seurata uusiakin askelia. Opeteltiin sevillanaksen kolmanteen osaan lyhyt kopina (kengän kärjillä ja koroilla lattiaa iskemällä tehtävää meteliä).

Harmi vaan että Maria José ei pidä tunteja kesän aikana, vaan tämänpäiväinen oli viimeinen tältä erää. Hänen tyttärensä antaisi mielellään yksityistunteja, mutta en ole vielä päättänyt oonko valmis maksamaan niiden kovempaa hintaa. Pitää miettiä asiaa ja yrittää löytää vielä joku edullisempi vaihtoehto.

Ja koska oon kauheen huono ottamaan valokuvia silloin kun niiden aika olisi, tässä maailman turhin kuva mun jaloista ja flamencokengistä kotiin palattuani: