Minun piti tänä aamuna näin äitienpäivän kunniaksi miettiä tätä äitiyttä. Sanoisinko että maailman haastavinta ammattia jos sitä nyt ammatiksi voi kutsua. Vanhin on nyt kahdeksan vuotta ja nuorin täyttää kohta viisi.

Tuntuu välillä että elämä on lähtenyt menemään pikakelauksella eteenpäin siitä lähtien kun lapset saapuivat maailmaan. Ennen sitä kaikki pyöri oman navan ympärillä ja arvaa onko noita hetkiä välillä ikävä!

Kaikille äitiys ei ole yhtä tanssia. Minä voin rehellisesti sanoa että olen yksi heistä! Fyysisesti raskaukset eivät ole jättäneet mitää jälkiä vaan sujahdan entisiin farkuihin ( itse asiassa kokoa pienempiin!) helposti, mutta henkisellä tasolla kaikki ei ole ollut yhtä helppoa.
Ihanan tyttäreni syntymän jälkeen kävin läpi rankan raskaudenjälkeisen masennuksen josta toipuminen kesti pitkään. 
Poikani syntymän jälkeen kaikki oli helpompaa. Tiesin jo mitä odottaa ja kai sita oli jo tottunut äitiyteen
 

 

Ei ollut samalla tavalla ikävä viinittelyä tyttöjen kanssa, holtittomia shoppailu kierroksia, kuukausittaisia viikonloppu reissuja aviohen kanssa. Tai ehkä se oli myös jonkinnaköistä aikuistumista……
Opittiin nauttimaan yksinkertaisista asioista esim. ihana soya latte aamulla kunnon yöunen jälkeen, juoksulenkki sateen jälkeen,puhtaan pyykin tuoksu ja lasten hauskat leikit.
 

Apua, minähän alan kuullostaa jo vanhalle, vaikka näin ei todellakaan ole! 

Ehkä mitä haluan sanoa on että äitiys on tehnyt minusta paremman ihmisen. En voisi kuvitella elämääni ilman heitä mutta samaan aikaan elämäni ei pyöri heidän ympärillä. Olen silti se sama vanha Minna, rakastan työtäni ja hetkiä milloin saan vain keskittyä itseeni, silla se tekee minusta myös paremman ihmisen ja äidin!

 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Itse en sitä tänään vietä sillä täällä Englannissa sitä vietetään vuoden alussa. Meinaan kuitenkin ottaa illalla pari lasia skumppaa kaikkien äitien puolesta……