Palautumisen puskuri

Heippa ja oikein hyvää torstaita!:) Tämä viikko on ollut yhtä ajelemista suuntaan ja toiseen ja tuntuu, että olen istunut auton ratissa kokoajan! On tullut käytyä jo Tampereella, Alavudella ja Seinäjoella. Ja Seinäjoelle saakin ajaa vielä kaksi kertaa tämän viikon aikana. Mutta eipä se mitään, mukavaa olla menossakin välillä. 

Kuitenkin eilen illalla, kun pääsin kotiin, minulla oli suunnitelmissa tehdä hieman työjuttuja ja sitten lähteä salille. Mutta tiedättekö, olin ihan kuoleman väsynyt, enkä kertakaikkiaan jaksanut. Autossa vielä ajellessani kotiin päin ajattelin, että ”kyllä sitä nyt täytyy mennä, että tulee kaikki treenit tältä viikolta tehtyä”. Sitten mietin, että mikä järki tuollaisessakin ajattelutavassa on! Jos on väsy niin mitä järkeä mennä väkisin vääntämään treeniä. Ei siinä tule kuin kipiää. 

Uskon, että monet voivat samaistua tähän ”minun on pakko” ajattelutyyliin välillä. Minulla ainakin on hyvin vaikeaa myöntää itselleni, että nyt ei vain rahkeet tänään riitä mennä vielä päivän päätteksi huhkimaan salille. Kuitenkin sen oman kropan kuuntelu on hyvin tärkeää ja täytyy osata ymmärtää, koska on vain järkevämpi jäädä kotiin, tehdä hyvä ravitseva iltapala ja mennä ajoissa maate. 

Tässä täytyy myös pitää mielessä unen ja treenaamisen vaikutus toisiinsa. Voi olla, että teet vain kehityksellesi hallaa menemällä salill.. Jos menet treenaamaan illalla, unesi ei välttämättä ole niin laadukasta. Eli ihan oikeasti voi jäädä välillä hyvällä omallatunnolla kotiin. Mutta en nyt tarkoita, että joka ehtoo voi jäädä sohvalle makaamaan. Täytyy aina suhteuttaa koko päivän kuormitus siihen, onko treeni vielä päivän päätteeksi hyvä vai huono idea. Ja voi myös tehdä erilaisen treenin, mennä vaikka kävelylenkille sen salin sijaan.