Lähes kymmenen tunnin lennon jälkeen Tokion Narita lentokentälle saapuminen oli riemuvoitto, erityisesti lähes kaksimetrisen mieheni jaloille. Kohdallani ulkoinen olemukseni ei kuitenkaan aivan vastannut mahtavaa yleistä fiilistäni. Nutturani oli auennut räjähtäneeksi pörröksi, jota Vaahteramäen Eemelikin olisi kadehtinut. Silmät punertavina nukkumattoman yön jälkeen päädyimme Japan televisiohaastatteluun kertomaan mietteitämme Totorosta.

Ensimmäiseksi kiinnitimme huomiota Tokiossa joka kadun kulmauksessa lymyileviin hullunkurisiin limuautomaatteihin, pelihallien koviin ääniin ja liikennevalojen kunnioittamiseen.

Kaikkialla on pieniä paikallisia ruokapaikkoja, joista tilaaminen on tähän mennessä ollut lähinnä lottoamista, joten onneksi en enää ole täysin kasvissyöjä. Paikallisia makeita herkkuja en ole tähän mennessä oikein ymmärtänyt, yleensä karkkipussien visuaalinen ulkoasu on ollut suurempi nautinto kuin varsinainen sisältö. Sen sijaan kirsikanmakuinen Fanta ja Matcha latte ovat taivaallisia.