Vuoden kuluttua tästä

Sitähän voi olla vaikka missä. Jos ajattelee noin niinkun alla. Ehkäpä otan taas todellisen otteen todelliseen elämään ja alan kierrättämään, hammaslankaamaan ja uskomaan ihmeisiin.

Eilen mietin sitä kun ihastuttiin ja ilmassa kihisi käsittämätön syke. Niitä viikkoja silloin ihan alussa, kun tajusin että tämä ei ole enää omissa käsissäni ja jo jotain alkanutta en voi enää pysäyttää. Niinkuin joku olisi ottanut kädestä kiinni ja johdattanut suoraan sinne mihin kokoajan olin ollut matkalla.

Ehkä sellainen sykäys on liikkeellä nytkin, joku universumin rattaissa tapahtuva valmistelu suurempaan. Ainakin ajatus siitä on lohdullinen. Että vaikka päivän näkyvin suoritus oli ellipsikoneen paikallaanvatkaus, niin todellisuudessa tässä mennään kokoajan pinnan alla eteenpäin.