84 kuvaa kuolleista ostoskeskuksista
Ostarit ovat aina olleet (lähes) yhtä olennainen osa elämääni kuin perhe ja ystävät. Tämän totesin jo 13-vuotiaana päiväkirjassani, kun listasin siihen elämäni tärkeimmät asiat:
1. Itis
2. Kontulan ostari
3. Kaverit
4. Vaatteet
—–
9.Perhe
Jeps, näin arvotti mini-Minski elinympäristöään 90-luvulla. Eikä se Itis menettänyt ykkössijaansa todellisuudessa vielä moneen vuoteen- siellä oli pitkään kaikki mitä tarvitsin. Marian Leipomo (kiitos Maria, koulunjälkeiset berliininmunkit lepäävät vieläkin lanteillani), Saiturin Pörssi, eka Hennes, isin työpaikka Maamerkissä, leffat, kirjasto, koulu, Seppälän huulirasva-valikoima ja rullaportaiden alla myytävät markan vehnäsämpylät (oi miksi oi miksi…?).
Samaan aikaan kirjeen- ja paketinvaihtokaverini Kaliforniassa hengaili Costa Mesan ja Newport Beachin ostareilla ja lähetti minulle Lip Smackerseja, Seventeeneja ja ihania kirjepaperisettejä, paljon ihanampia kun Itiksen Tiimarissa. Olin käynyt siellä, tiesin että niiden ostarit tuoksui purkalle ja kloorille ja niissä oli palmuja ja suihkulähteitä ja ehkä tuhat kauppaa. Ne oli oransseja ja pinkkejä ja niiden myyjät sanoi ”sweetheart” kaikille.
Ostareita lämpimästi muisteleva minä katsoi siis näitä kuvia kauhun vallassa. Ja tässä tulee tarinan käänne: en siksi, että olisin kärsinyt ihanien ostoskeskuksien hiljaisesta kuolemasta (ainakin joka viides ostari- tai siis mall, joka on kai vieläkin instituutiomaisempi rakennelma kun meidän tuoreet Flamingot ja Ideaparkit Suomessa- on USA:ssa lopetettu ja seisoo tyhjillään tai purkamatta), vaan siksi että on järkyttävää että noita on koskaan edes rakennettu.
Ei tommosia tarvita. Ei nuoret, ei vanhat, ei yksinäiset, ei perheenäidit, ei kukaan ihminen eikä mikään maa tarvitse noin montaa kaupunkien laitamiin rakennettua, peltojen kokoisten parkkipaikkojen ympäröimää kauppakaupunkia, joka vain lisää kulutusta, laiskistaa asukkaita ja kannustaa helppoihin, halpoihin ja nopeisiin ratkaisuihin. Sitä voi ostaa asioita ja kuluttaa aikaansa muuallakin. Amerikkalaiset on kyllä himpun verran hulluja. Niillä on melkein 48 000 ostaria! Meillä Suomessa on onneksi vain 80. Se on suhteessa aika vähän, kun niiden markkinaosuus vähittäiskaupasta on vain vajaa 14%. Ainakin vielä.
No mutta kaikesta ostarikritiikistä huolimatta en ole hylkäämässä sinua Itis. Olen iloinen että sinuun pääsee metrolla ja samalla voi käydä STOAssa ja syödä munkin ja olla sateensuojassa ja lämpimässä ja hipsiä kaupasta toiseen. Se sallittakoon kun suurin viihdekulutukseni tapahtuu kuitenkin kivijalkakaupoissa ja netissä. Olosuhteiden pakosta teen ostoksia myös teissä, Jyväskylän keskustan kaikki kuusi erillistä epäämääräistä kauppakeskuskompleksia joiden olemassaoloon en keksi yhtäkään järjellistä syytä.
Olenhan kuitenkin ostarien kasvatti, hyvässä ja pahassa. Ajoi aika meidän ohitsemme tai ei.