Matkakohteena Reunion ilman aksenttia- eli luokkakokous Turussa

Istun junassa ja okrainen värivana liukuu saumattomasti ohitseni. Hetken verran toivon matkaavani ihan jonnekin muualle kuin vain toiseen sumuiseen kolkkaan tässä pohjoisessa maassa, ja tuo hetki koitti Minimalenin ulkomaanlukijoita päivitellessäni. Että joku oikeasti asuu Réunionilla!

Mutta minä olenkin matkalla luokkakokoukseen, tuohon realistisempaan reunioniin. Hurjan jännää nähdä, miten ala-astelaiset kaverit ovat muuttuneet- ja toivon mukaan myös eivät yhtään muuttuneet, sillä meidän musiikkiluokka Puolalan ala-asteella oli aivan helmi.

(silakoita, sotaa ym. <3)

Uskomatonta että kolmekymppisenäkin voi muistaa tismalleen miltä liikkasalissa tuoksui, miten hauskaa oli rääkyä Neon 2:n biisejä koulun pihalla ja kuinka hyvältä Nurmi & Suloselta ostetut formulakarkit maistuivat.

Kiitos ystävien vieraanvaraisuuden, VR:n kympin syyslauantain ja opiskelijakortin armeliaisuuden, edessä on budjettiluksusta ja suurenmoisia muisteloita (koska jos pääsee herkuttelemaan illalla Tintån ruoilla, ei voi väittää olevansa täysin budjetilla liikenteessä).