Toipilas, mies

Kotonani vietetään puolison rutiinileikkauksesta elpymisen aikaa. Kuten 90-vuotias ystäväni Maila sanoi, ”miehet ovat sairastessaan vauvoja”.

Maila on monella tavalla oikeassa, pelottavankin. Minussa herää valtaisia hellyyden tunteita, hoivaan häntä kuin vauvaa.

Mutta annappas jos itku ja voivotus äityy liian alleviivavaksi, ai jai jai… silloin nostaa sisar hento valkoisen sisu ja naiseus päätään ja huomaan kiroavani heikomman sukupuolen mielestäni olematonta tuskansietokykyä.

Joskus noiden vähättelykohtausten jälkeen joudun kuitenkin pyörtämään puheeni ja häpeillen myöntämään, että kieltämättä dramaattisen esityksen takana oli kuitenkin hänelle todellista tuskaa (ylilääkärin järkyttyneellä päivittelyllä miehen sinnikkyydestä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa).

Niin. Kuka minä olen arvottamaan taulukolle toisen kipua? Syytön se toinen siihen on, mikä minun henk.koht. kynnykseni kurjuuteen on. Sitäpaitsi miesten ja naisten herkkyydessä kipuun sekä sairasteluun on tutkitusti eroja.

Sairastamiseen ja sen sietoon suhtautumisen tapoja on erilaisia eikä mikään niistä korreloi lopulta asian ytimeen- siihen kun oikeasti sattuu ja on paha olla. Silloin pitäisi muistaa vain yksi asia- pitää kädestä, auttaa missä voi ja hokea että ”kaikki järjestyy”. Koska se on ainoa klisee, joka on totta ja oikeasti lohduttaa.

Vaikka kodistani ei löydy nyt miesflunssaa vaan ihan oikea reipas ja suloinen toipilas, läppä miehen sairastamisesta on kuolematon. Mailan siihen viittaaman viisauden kunniaksi pointti vielä kertauksen vuoksi pähkinänkuoressa, tällä kertaa ruotsalaisten nerokkaan tv-mainoksen tulkitsemana:

http://www.youtube.com/watch?v=Qg-md8geRkU

”Ni tjejer snackar om att föda barn men ni skulle bara veta hur det känns när en kille är riktigt förkyld.” – legendaarinen Echinagard-mies

 

ensimmäinen kuva: nukketaiteilija Sirpa Ala-Louko, toinen kuva: telegraph.co.uk