Kaunis ihminen, nainen

Mummo piti lähes loppuun asti mätsääviä (ja tietsy nahkaisia) kenkiä ja laukkuja, käytti vain Diorin tai Lancômen meikkivoidetta ja tsekkasi että värilliset helmikorvakorut ja kaulakorut ovat ulos lähdettäessä samaa paria. Niitä koristi elegantit timantit. Permis otettiin vakimestassa tasavälein ja luomivärejä päivitettiin Stokkan kosmetiikkatiskeillä. Hameet ja prässätyt housut yhdisteltiin jakkuihin ja silkkipusakoihin, joita useimmiten koristi rintaneula tai yleisötapahtumaan osallistujan nimikyltti (mummo ei todellakaan elänyt neljän seinän sisällä).

Oli aika lamaannuttavaa, kun mummo ekan kerran haisi pahalle.

Yhdessä me ei koskaan puhuttu kauneudesta eikä sen enempää korostettu nätteyttä. Mummo piti siisteyttä ja huolenpitoa itsestäänselvyytenä. Mummo ei myöskään tiennyt mitä on tälläytyminen, koska piti mielestään vain yksinkertaisesti huolta itsestään. Se tehtiin omalla tyylillä ja kunnioituksesta muihin. Jostain sisäänrakennetun estetiikan pakottavasta voimasta kai myös. Ja ilosta. Ei se ollut sen kummempaa.

Ja taivas paratkoon, siinäkin se oli oikeassa. Mummo. Oikeassa niin monessa asiassa.

Kauneuteen ei tarvitse muuta kuin välinpitoa ja kunnioitusta itseään kohtaan. Ja vähän ehkä keskikivoja geenejä. 

kuvat Pinterestistäni (uuh suomen sija- ja omistusmuodot <3 )