Synnyin Tapperinkujalle
Siellä oli piha, viininpunaiset tapetit ja pienellä perheellä koordinoidut pyjamat. Äiti oli ne ommellut ja somistanut ullakon rottinkikalusteilla ja saniaisilla. Mummo ja vaari asui alakerrassa, me asuttiin ylhäällä. Isillä oli viikset ja mulla mollottavat silmät. Kellin äitiyspakkauksen peitolla ja hengitin Helsingin lumista ilmaa.
En sitten syntynytkään 93 sisaruksen pikkusiskoksi intialaiseen vuoristolahkoon tai varsovalaiseksi juutalaistytöksi vuonna -32. En kiinalaiseksi pojaksi kylään jossa on pelkkiä miehiä tai afgaaninaiseksi Kabuliin.
The Atlanticin kuvagalleriat on parasta mitä onnekkaalle suurisilmäiselle ihmiselle voi tapahtua. Sen ansaitsemattoman, synnynnäisen onnekkuuden lisäksi.
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.