Me tehtiin ikuiset muistot joihin voi palata uudelleen ja uudelleen

Kyllähän sitä mietittiin että pidetäänkö häitä ollenkaan, mikä on juhlien suuruus ja ollaanko me sellaisia ihmisiä alun alkaenkaan. Sitä mietintää kesti minuutin kaks. Sitten oli selvää että juhlat pidetään, koska hääpäivän kuuluu nousta ylitse muiden vuorokausien. Se korotetaan arvokkuudella niiden ylle.

Hääpäivä on jotain mitä voi sitten muistella ja mihin palata, jotain mitä luodaan itsellemme ja rakkaimmille yhteiseksi muistoksi. Se merkkaa uuden aikakauden alun ja kohottaa avioliiton tärkeälle juhlavalle paikalle, jota vaalitaan. Se antaa jotenkin painoarvoa sille sitoutumiselle joka sanaan ”liitto” kuuluu. Onnellinen päivä täynnä päätöstä, iloa ja pyyteetöntä hyvyyttä.

Silloin saa pukeutua tylliin ja itkeä ja nauraa samaan aikaan.

Ja se toimii! Katon näitä kuvia yhä edelleen! Meillä oli just meidänlaiset häät. En muuttaisi niissä mitään. Vihdoinkin voin käyttää latteutta ”näihin kuviin, näihin tunnelmiin” ilman sen tuomaa klisee-häpeää <3