Tiilestä tehty kaupunki
Viikonloppumatkat on ihania.
Tampereella vältin vohvelihoukutuksen ansan ja litkin pelkän latten, asia josta olen ristiriitaisen ylpeä- ensin kinuin Ojakadulle käymään ja sitten en edes syönyt sitä vohvelia. Anteeksi Vohvelikahvila.
En maistanut myöskään siipiä enkä juonut kaljaa. Anteeksi Tampereen Korkeakulttuurin Perinneseura. Muutenkin tunsin itseni kaikinpuolin umpituristiksi hipstamatikkini ja hihkumiseni kanssa, mutta sehän just onkin ihanaa: olla ihan incognito. Pyöriä kiireettä kaupungissa joka ei odota kävijältä mitään. Tällä kertaa Tampere tarjosi simppeleitä iloja. Löysin tuhat ja yksi lumessatarpomisen askelta, viisi korua, yhden umpionnellisen 1-vuotis kihlapäivän, kourallisen hyviä tyyppejä ja 10 Ikean lihapullaa.
Se oli kivaa se.