Kohtuulliset senttimetrit
Katsoin tässä taannoin ihmisiä pilkkanaan pitävän ”What to expect when you’re expecting” joka oltaisiin voitu kohdallani nimetä myös ”What did you expect, moron?” sillä yllätyksenä tuskin tuli, että pätkä oli silkkaa sontaa.
Mikä jäi kuitenkin rullan jälkeen mietityttämään ja parin päivän pohdinnan jälkeen vallan rassaamaan, oli mitta-asteikkojen sekava käyttö synnytysmaailmassa.
Miksi Ameriikkojen oma yksikköjärjestelmä ei päde silloin, kun kohdunsuu avatutuu? Jenkithän puhuu sillä siunatulla hetkellä senttimetreistä, ihan niinkuin me! Kymmenen senttimetriä! Sitä siellä vartottiin Jennifer Lopezinkin alapäässä, eikä mitään inchejä.
Eikö se ole vähän epämääräistä. Ei meille, vaan kaikille niille yhdysvaltalaisille synnyttäjille joilla ei ole mitään käsitystä siitä missä oikein mennään. Siellähän voisi olla vaikka kolmen meloonin mentävä kolo avautumassa ja kätilö sen kun huutelee kryptisiä senttimetrejään ja synnyttäjä on hukassa kuin Applen karttasovellus.
Jos minä elämäni huikeimmalla hetkellä joutuisin yhtäkkiä laskeskelmaan inchejä tai miettimään mites monta senttimetriä se 2,1 inchiä nyt olikaan hetkinen kerrotaan kahdella pilkku viidellä neljällä ja pyöristetään ylöspäin…. repisin taatusti harsoiset sairaala-alushousuni.
Epäilen siis jotain seuraavista selityksistä:
- Amerikkalaiset naiset kokevat synnytystuskissaan hekumallisen OIKEAN yksikköjärjestelmän hetkellisen oivalluksen. Kätilöille tämä taito tulee syntymälahjana.
- Todellisuudessa kukaan amerikkalainen ei tiedä kuinka paljon 10 senttimetriä on, ne vaan feikkaa ja menee h-hetkellä ihan fiilispohjalta.
- Joku historiasta löytyvä mahtikätilö sai muinoin tarpeekseen 3,9 inchin hokemisesta ja vaihtoi koko liittovaltion kohtujen mitat metriseen järjestelmään. Öisin hänen räkäisen naurunsa voi vieläkin kuulla amerikkalaisten synnytyssairaaloiden käytävillä.