Kun joku rakkaasi kuolee

Niin mitä silloin sanot? Kieli tuntuu niin ohuelta tulkitsemaan ajatuksia, jotka eivät jätä rauhaan. Joku on nyt poissa. Suru sattuu ja toivottomuus syö ilmaa. 

Vaikka uskon kovin, ettei aikamme ole määrätty vain tähän lyhyeen elämään täällä, tyhjyys iskee palleaan eikä mikään suru heti hellitä. Juuri se kipu on vahvin merkki siitä, että näin ei kuulu olla. Meidän ei pidä kuolla, eikä elämän päättyä tähän. Sen on oltava ikuinen.

 

Stop all the clocks, cut off the telephone.

Prevent the dog from barking with a juicy bone,

Silence the pianos and with muffled drum

Bring out the coffin, let the mourners come.

 

Let aeroplanes circle moaning overhead

Scribbling on the sky the message He Is Dead,

Put crepe bows round the white necks of the public doves,

Let the traffic policemen wear black cotton gloves.

 

He was my North, my South, my East and West,

My working week and my Sunday rest,

My noon, my midnight, my talk, my song;

I thought that love would last forever: I was wrong.

 

The stars are not wanted now: put out every one;

Pack up the moon and dismantle the sun;

Pour away the ocean and sweep up the wood.

For nothing now can ever come to any good. 

 

Funeral Blues / W.H. Auden