Margiela for H&M eli enimmäkseen surullisesti hullu

Hennes on julkistanut yksittäiset tuotekuvat ja täyden katalogin Margiela for H&M- yhteistyöstä, joka vapautuu myyntiin 15. marraskuuta.

Katsoin kuvat läpi ja naurettuani paljaalle torsolle, jonka vyötärölle oli sidottu ohut läpinäkyvä vyö (vau, ikimuistoista….NOOT), jäi sydämeni kuitenkin pamppailemaan nimenomaan asusteille.

Nahkahanskoista käsilaukuksi runnottu tekele, pleksikorkoiset kengät ja karkkipaperikääreinen kirjekuorilaukku ovat himmeän kauniita ja koomisia teoksia, joita olisi ilo ja kunnia kantaa.

Mutta ne vaatteet. Ei, ei ja ei. Ne ovat juurikin TEOKSIA. Innovatiivisen ideoinnin ja totuttujen kaavojen uudelleenmuokkaamisen mestariteoksia. Mutta ei vaatteita, ei ainakaan minulle. Jopa jakut näyttäisivät päälläni väärällä tavalla vääristyneiltä.

Mikään vino nahkasauma ei istuisi lanteillani niinkuin Helena Christensenillä eikä yksikään absurdi hemulimekko heiluisi harteillani yhtä kepeästi kuin Selma Blairilla. Katsokaa vaikka alta, kun erisorttiset tyrkylle ylipuhutut maailmantähdet poseeraavat päällepuetuissa mallikappaleissa.

http://www.youtube.com/watch?v=KUY69JXD0Jk

Näyttäisin näissä vaatteissa vain surullisesti hullulta. 

Ollapa niin näpäkkä, että Jyväskeskuksessa näyttäisin diskolegginseissä ja untuvapeittotakissa jetset-elämää Suomen maaseudun rauhaan pakoon karanneelta superstailistilta. Mutta tässä iässä tiedän sen verran (ja vain tän verran), että en voi pitää päälläni hassunhauskoja vaateparsia, ellen ole tai tahdo näyttää kuvismaikalta, kodittomalta pullonkerääjältä tai dementoituneelta mummolta, joka luulee että pannulappu on asuste.

 

P.S. Tottakai siellä on jotain mitä voisin pitää. Esimerkiksi se sivulle laskostettu tummansininen puolihame. Mutta tuon NY lanseeraustilaisuuden nähtyäni pelkään tosissani että mikään näistä vaatteista ei näytä kovin hyvältä ilman katosta tippuvia foliopaloja ja nykytanssia.

kuva: täältä