Miten mukavasti epämääräiset ja villinä loikkivat tunteet loksahtavatkaan paikoilleen, kun järjestää kaapin. Käy läpi jonkun lipaston. Raakkaa edes yhden laatikon sisällön. Miten voi vanhojen työtodistusten mapitus ja kesätoppien vintillevienti rauhoittaa välittömästi täysin niihin liittymättömiä elämä/unelma/identiteettikysymyksiä? 

Kyllä sijaistoiminnot on sitten näppäriä. 

Tiedän naisen jonka elämä on sillisalaatti ja tukka kuin saksalainen moottoritie – aina huolitellulla kampauksella. Eräällä miehellä on tapana jättää asiat usein viimetippaan ja elää hyvinkin tunteiden varassa, mutta luottokortit, aurinkolasit, alennuskupongit ja keräilymukit on kaikki koottu niiden omiin, säntillisiin lokeroihinsa.

Itse rauhoitun pinnien läpikäymisestä (ei ole kirjoitusvirhe, omistan paljon pinnejä), liinavaatekaapin järjestelystä tai muumitunnarin naputtamisesta takahampaillani.

Meidän jokaisen elämä on loppujen lopuksi täysin kontrolloimatonta. Toisille tahtomattaan, toisille heille siunautuneesta luonteesta johtuen. Miten hienoa että meille on annettu edes jotain välineitä sisäisen järjestyksen löytämiseen, vaikka sitten hulluja sellaisia. Rauhaa se on se illuusiokin. 

kuvat: varpunen, apartmenttherapy.com