Kuka on jo pitkään (eli vuodesta 2007 lähtien) odottanut GG:n korvaavaa sarjaa syksyn hiljentyneisiin iltoihin? Sellaista hyvänolon tunteeseen tuudittavaa sarjaa jossa puhutaan nopeasti ja pop-viittauksin, se on idyllinen, se on kiltti, se saa uskomaan että kaikki järjestyy ja uskomatonta kyllä, se saa haluamaan muuttamaan VIELÄ pienempään kaupunkiin? Minä minä minä!! Ja arvatkaa mitä!! Sellainen on vihdoin keksitty.

Gilmore Girlsin luoja Amy Sherman-Palladinon uusi sarja Bunheads on kaikkea tätä ja vähän enemmän, koska se on jutuiltaan vielä aavistuksen viittauksellisempi ja roisimpi. Ja koska vain Gilmore Girlsin luoja voi luoda Girlmore Girlsin korvaajan (loogista), Bunheads täyttää vihdoin uninen amerikkalainen kylä joka on täynnä eksentrisiä hahmoja ja perhejuttuja– aukon, aukon jota mikään viimeisen viiden vuoden aikainen yrittäjä ei ole onnistunut tekemään. Ei edes Everwood tai Brother & Sisters. Okei en edes antanut katkeruuksissani noille koskaan mahdollisuutta, kuulin vain että niitä koitettiin jossain vaiheessa väittää korvaajiksi. Mutta eihän mikään voi oikeasti korvata GG:tä. 

Mutta Bunheadsille kannattaa antaa mahdollisuus. Syitä on kymmenen:

1. Aina kun siirrytään kohtauksesta toiseen, taustalla soi se sama ”laa-la-laa-la” kun GG:ssä (sama naislaulajakin!) 

2. Siinä puhutaan nopeasti ja paljon ja vaikka olisi väsynyt, pysyy kärryillä

3. Se on hauska, ja kuitenkin draama

4. Se on niin kiltti että itkettää

5. Sen tapahtumapaikkana on merellinen pieni kaupunki jossa on merellinen pieni ravintola johon kaikki menee syömään ja viettämään aikaa tai töihin. Eli vähän niinkuin Dawson’s Creekissä, paitsi tällä kertaa länsirannikolla

5. Siinä on Lorelain äiti

6. Siinä on juuri sellainen balettikoulu johon halusit pienenä (se pukkari! ooh!)

7. Siinä kaupungin asukkaat sietää ja inhoaa toisiaan ja silti hengaa yhdessä

8. Kaikilla on mukavan näköiset vaatteet

9. Sitä katsoessa haluaa hyvän ystävän, mielellään itseään reilusti nuoremman tai vanhemman

10. Pääosanesittäjälle antaa anteeksi hetkittäin liian teatterimaiset slapstick- piirteet koska… no koska siinä on Lorelain äiti

Pääosanesittäjä Sutton Foster on oikeasti Tony-palkittu Broadway-tähti ja siksi varmaan aika ajoin turhankin alleviivava niissä komediennen elkeissään. En osaa vielä sanoa, onko Fosterin Michelle tarpeeksi erilainen kuin Lorelai, välillä olemus on todella liki (etenkin Kelly Bishopin ja Fosterin kaksinpuheluissa), mutta aika näyttää. Pisteet pohjille siitä että tyyppi on TÄMÄ TYTTÖ! Heeh! Britt! Brett! Britt! Ahahahaa…

Sitten jäädään vain odottelemaan että kakkonen (veikkaan että voisi mennä kakkoselle) ottaa sarjan ohjelmistoonsa.

Lopuksi vielä legendaarinen TJEU:

 ”Everyday in your house is like a Kristen Wiig film festival”

”I suck at relationships. I’m like Godzilla, men run from me! They flee, and not just japanese men, all nationalities flee.”

”A supermarket cashier blinded by money? What supermarket do you shop in?”