Yleensä kun tulen töistä, suunnilleen tämäntyyppinen näky odottaa.

Joskus hän on piileskellyt saunassa, joskus puolittain sängyn alla, kerran melkein makkarin oven takana mutta peilistä heijastuva oma kuva kuulemma pelotti ja piilosta piti kaivautua ennenaikaisesti esille, joten juoni meni mönkään.

Useimmiten kuitenkin oven takana, maton alla tai sängyssä.

Jostain kuuluu aina ”en oo täällä!”

Rakastan etsiä pelokasta mörköä.

***

Pelkäsin Tukholmassa asuessani vuokranantajaani, jolla oli avaimet inneboende-asuntooni. Tarkistin kotiintullessani aina jokaisen huoneen ja kaapin. Suihkuverhon taakse ja kuivaruokakaappiin (välihyllyt voi poistaa ja sinne mahtuu haluessaan seisomaan! huom! näin voi roisto toimia!) kurkkasin vielä pitkään, vaikka olin jo saanut tietää bodari-vuokraisännän työskentelevän huumegangsterin sijaan läheisen vanhainkodin kotisairaanhoitajana. Tyyppi oli kiltisti vuoden ajan pitänyt lupauksestaan kiinni käydä hakemassa postinsa ainoastaan keskiviikkoisin kymmenen ja kolmen välillä (päivällä, taivaan kiitos). Silti hirvitti.

Nyt kun mietin niitä aikoja, ihan meinaa pakahduttaa. Olinpa pelokas. Olinpa söpö.

Onpa ihanaa antaa jonkun toisen olla noita kahta nyt kotona. Yhteisen leikin luvalla. Hömpöstellen.