Itkuhan näitä pulleroita katsellessa meinasi tulla. Niin ovat söpöjä ja kauniita ja ja ja. Että voikin hiivan ja alustamisen ja oikeiden lämpötilojen ihme lämmittää toiveikkaan pullamaakarin sydäntä!
Katselen nyt heidän parin kuukauden takaisia luihuja lättyserkkujaan ajan kultaamalla hellyydellä, sisäistäen lopullisesti että olemme siirtyneet uuteen, onnistuneiden leivonnaisten aikaan.
Muistatteko Ringo-puhelimen. Showviewn. MiniDiscin. WAPin. Miniluottokortit. Ask Jeeves? Kun Hennes avattiin Itäkeskukseen? Navinäppäimen? Kun HSL oli HKL, kuukausikortti paperinen ja siinä oli siniliila leima?
Irtsarit markka-aikaan, ennen grammahintaa.
Tennispalatsin kun se oli vielä autio. Vanhan linja-autoaseman kuopan Kampissa. Tavastian edessä olevan nurmikkopenkan missä istuttiin kesällä ja lakattiin kynsiä.
VIVA-kanavan. OMO-puhelimen. Filmnetin. Kukkuran. Pukevan. Salmiakkijauheen. Kotiintuloajat. Ekat tekstarit. Kirjastossa ja ostareilla hengailu. STOA. Pianotunnille raahautuminen. Kun Pepsi Max tuli Suomeen. Melody Maker ja NME. Blur, Oasis, Bluetones, Ash.
Kun Kaisaniemen metroasema avattiin. Tunnelin Levy. Oranssi. Jyrkin edessä notkuminen. Skeittaavat pojat. Flanellipaidat ja ekat laiharit. Seventeenin tilaaminen Amerikasta. Lip Smackers. Kesätyöpaikka lehdenjakajana. Bravo-suklaabanaanijäätelö.
Kukaan muu ei ymmärtänyt paitsi paras kaveri ja lempibändin laulaja ja iholla tuoksui Seppälän halpa bodyspray.
kuva:favim
