Ollaan varmaan jo parin kuukauden ajan käyty eräässä antikvariaatti-liikkeessä kyttäämässä niiden harvakseltaan vaihtuvaa vanhojen koulutaulujen valikoimaa. Sieltä löytyy kaikkea aina raittiusvalistuksesta hyönteisiin värikuvina ja jokainen poksahtavaa maksaa tai lannoitekiulua esittävä taulu on yhtä älytön ja upea. Ja jokaiselle niistä löytyisi paikka mun kodista/sydämestä.

Siltikin ollaan lopulta jääty aina tuijottamaan sitä yhtä ja samaa taulua. Yksi vaan oli ylitse muiden. Niistä rauhoittavin ja hurjin, kaunein ja täydellisin. Ja nyt se on meidän. Tapaa valastaulu.