Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin ainoakaan
satelliitti lennä.

Lauri Viita

Jos tänään ehdin katsoa rauhassa kukkia tai miestäni tai taivasta tai lunta ilman sen kummempia ajatuksia ja hötkyilyä mihinkään, levätköön pääni tyytyväisyydestä pehmeänä tyynyyn. Se mitä ympärillä tänään on, se riittää.

Vaikka luulen joskus että ei. Mutta kun rakas hömppä, oot kauhean usein väärässä. Oot vähän levoton ja välillä vähän pieni. Ei se suihkuverho ja meikkivoide merkitse mitään, eikä se tyhmä kynnysmatto tai sottanen vihanneslaatikko. Älä hötkyile. Istu. Lauri käskee.

Ja minä istun. Istun ja nautin tavallisesta työstä joka mahdollistaa elämäni sen ulkopuolella. Istun iltaisin erilaisten opinahjojen penkkeihin ja nautin mahdollisuudesta tulla viisaammaksi. Istun jonkun syliin. Istun lapsuuskuvien äärelle ja kiitän hyvästä kasvatuksesta. Istun olkkarin sohvalle ja nautin aikuisesta omasta elämästä. Kaikista akselini ympärillä kieppuvista asioista. Suunnitelmista, tunneista, terveydestä, kukista. Tänään varsinkin niistä viimesistä- se on turhaa, se on pientä, mutta siitä kuuluu nauttia, pienen ihmisen, aina kun muistaa. Sinä hetkenä jona on onnellinen.