Nimestään huolimatta tässä sumppituvassa ei myydä muuta kuin laillisia piristeaineita.

Vietin viikonlopun Helsingissä ja esteettinen rakas ystäväni vei minut Kämpin uuteen Marikahvilaan. Join lempeän vahvan latten ja ystävä tilasi tyjyn marokkolaisen minttuteen. Suloinen sisustus ja pehmeät mariarvot (kyllä! Suomessa tämä on meidän mielestä sana) toivat meidät vartiksi menneiden aikojen olohuoneeseen missä telkkari ei pauhaa tai uutisvuoto tulvi yli tassin. Pelkkä turina ja ryystö riittivät tämän tuokion täyteaineiksi.

Hassua oli että seinän valokuvaprintin narulla ei liehunut tasaraita tai jokapoika, vaan valikoima yksivärisiä rivirättejä. Ehkä kahvilan konsepti tähtää enemmän suomalaisen arkitunnelman kuin Marimekon brändin vahvistamiseen, se kun ei sitä enempää kaipaa. Siinä pohjoisen arjen glorifioinnissa onkin sitten enemmän sarkaa- kultareunusta minulle puuro ja nimitän sinut velhoksi. Nim. Haksahdin Fitfarmiin-81.