Huh huh, oliko 80- ja 90- luvulla käsitys viihteestä todella näin kreisikomediallinen ja naiivi? Tulee ihan tippa linssiin aikuisten ja viihdeteollisuuden liikuttavuudesta kun näitä VHS- kansia katselee. Näitä kokoperheen rullia mentiin sitten poolopaidoissa ja kukkakaistalefarkuissa Itiksen leffateatteriin jännittyneinä katsomaan. Lauantai-pussi pikkurepussa ja vatsassa lapsen pohjaton onni.

Tai sitten tehtiin niinkuin meillä, joilla ei aina ollut varaa käyttää koko perhettä kinossa; odotetaan että leffa tulee telkkarista, laitetaan se nauhalle, ostetaan muovikuoret ja leikataan Katso!- lehden keskiaukeamalta viikon leffakannet irti.

Parasta ehkä oli kuitenkin se kun joskus sai jäädä yksin kipeänä kotiin, isi oli hankkinut Filmnetin ja sieltä tuli koko päivän samoja jänniä (=kiellettyjä) leffoja uudestaan ja uudestaan. Silloin sai hakea sängystä peiton ja tyynyn, tehdä kaakaojauheesta ja maidosta suklaatököttiä, katsoa lempileffaani Naispaholaista ja toivoa ettei kukaan tyhmä perheenjäsen tulisi töistä ja koulusta koskaan kotiin.