Puolessa tunnissa kesäkuntoon! eli kuvausmatkalla Keski-Suomessa

Olin lauantaina juhlissa, joita emännöi nainen Itsekurilla. Jos joltain otan treenivinkkejä vastaan, niin tältä trikookuningattarelta.

Sain kaksi vinkkiä: seitsemän minuutin treeni ja 30 minuutin intervallilenkki. Oli lohduttavaa kuulla, että Itsekuri-kuningattarellakin on joskus siis kiire. Seitsemän minuutin treeni kuulosti liian hyvältä (ja liian välittömiä tuloksia tuottamattomalta kaltaiselleni kaikki-mulle-heti-mankujalle) joten laitoin sunnuntai-iltana 30 minuutin lenkin testiin. Sen jälkeen sitä on testattu joka päivä. Ja se on HUNAJA(T)A.

lenkki1.jpg

Alkuun mennä hölkötetään 10 minuuttia, jonka jälkeen pistetään zombit-jahtaa-mua-paniikki-paniikki-vaihde päälle puoleksi minuutiksi ja singotaan eteenpäin niin kovaa kun kintuista lähtee. Sen jälkeen puolentoista minuutin kävely, ja taas juostaan täysillä puoli minuuttia ja niin edelleen ja niin edelleen. 30 minuutissa ehtii tehdä 10 intervallia, mutta hommaahan voi jatkaa niin kauan kun lenkkarinpohjat ja kanssalenkkeilijät kestää (testastin tätä nimittäin Harjun radalla ja sain hämmentyneitä katseita osakseni – näytin epäilemättä siltä että pissahätä pääsi yllättämään ja koitin päästä mahdollisimman nopeasti kotiin, mutta sitten laskinkin alleni ja hätä helpotti. Ja tämä toistui 10 kertaa. Stupid much?).

bild_1.jpg

Humpan juoni on siis selkeä, sykemittarista aika ja parillisilla tasaminuuteilla lähdetään aina juoksemaan. Keskisyke on ollut päälle 140 ja huippusyke 180, eli ihan huolella pääsee (helteessä) pinkomaan. Kaloreita kulahtaa sellaiset 250 sen puolen tunnin aikana, joka kertoo kotiinpalatessa hissin peilistä tuijottavan punaisen hikipalleronaaman lisäksi siitä, että intervallit pistää kropan oikeastikin mukavaan polttomodeen. Ja niin kauan kun hengittää oikein ja kengät on hyvät, hapenottokyky kehittyy ja kunto nousee. Mitkä on tietenkin täysin toisarvoisia seikkoja koska ne eivät näy HETI.

Maisemat kuitenkin näkyvät. Ihan heti, ihan siinä silmien edessä. Vaikka Jyväskylä on osoittautunut hard-to-get -tason tuttavaksi, nämä omimani lenkkimaisemat on kyllä ihan helmeä. Varsinkin Tallinna-kauppa ja self-help -tyyppiset bussilinjat.

lenkki3.JPG

lenkki4.JPG

lenkki5.JPG

lenkki6.JPG

lenkki2.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Vika työpäivä

Sinne se jäi. Teollisuusalueelle piilotettu kreisilandia, hassu puljupahanen, pieni osa isoa koneistoa jolle taloustilanne taisi tehdä lopun. Metsien, autopajojen ja koiratarhojen takana lepäävä oma pieni maailmansa, jonka vessassa itkin koko ekan kesän ikävääni Helsinkiin.

Toimiston ikkunasta näkyi kaivuri ja pupuja, kahvimaito oli aina loppu. Sähkösurina peitti hiljaisuuden. Joskus sisälle kantautui naapurin ruohonleikkurin ääni, talvella ei sekään.

Tuolla opin enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut, ja tuolla tein päätöksen mennä elämässäni sinne minne tahdon. Tuolla löysin itseni, dalmatialaistapetin ja kertakäyttölautasten keskellä. 

Hei hei hassuin työpaikka missä olen koskaan ollut. Monta asiaa annoit, ja monelle nauran jo nyt.

Olit kuva-arvoitus, josta piti löytää yksi virhe. 

bf5-pola.jpg

BF3-pola01.jpg

BF4-pola.jpg

BF2-pola.jpg

BF10-pola.jpg

BF9-pola.jpg

BF7-pola.jpg

BF6-pola.jpg

BF8-pola.jpg

Se olin minä, jonnekin tuonne eksynyt etsikko. 

Nyt olen löytynyt.

Suhteet Oma elämä Höpsöä