Siltoja
Yöt ovat tähän aikaan pitkiä,
lyhyen ajan,
kun hämärä on iholla,
kun toisen hiuksiin sekoittuu toisen hengitys.
Paavo Haavikon rauhalliset sanat tyynnyttävät töihin palaavan mielen myräkät. Suomessa on ollut kovia tuulia. Minunkin päässä puut kaatuilevat- lahot saivatkin mennä, mutta pimeässä meinaa joskus terveetkin juurakot rutista.
Listasimme asioita jotka ovat hyvin elämässä. Niitä on monia. On paljon odotettavaa ja kevät alkaa muodostua suuhun jo todellisena sanana. Se antaa toivoa valosta ja selkeästä ajattelusta jossa ei vain hapuilla väsymyksessä päivästä toiseen, jaksamisen rajamailla.
Jatkan uusiin ihmisiin tutustumista tässä uudessa kaupungissa. Nautin jo löydetyistä sellaisista. Tukeudun vanhoihin rakkaisiin. Luen lisää runokirjoja. Jatkan opiskeluja. Ostan liljoja. Jatkan edelleen iloasioiden etsimistä. Löydän selkeyden ja mielenkirkkauden tehden muille hyvää ja saamalla siitä iloa tuhatkertaisesti takaisin.
Kuuntelen musiikkia, haastan itseni, nautin ainutlaatuisesta ajanjaksosta elämässä, hyväksyn ajan kulun, epätäydellisyyden, yrittämisen, muutosten vaikeuden ja terveet pelot. Jotta kävisi niinkuin Paavo toisessa runossaan sanoo.
Että hänen nuori elämänsä asettuisi kaikin tavoin
tasasuhtaisesti
niin kuin yhdenikäisen vaahteran oksat väljälti puitten seassa
miltei vaakasuorat.