Pentti Saarikoski, sinä sen sanoit kappas ha!
Minä rakastan sinua niinkuin vierasta maata kalliota ja siltaa niinkuin yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoilta minä kävelen sinua kohti maailmassa ilmakehien alla kahden valon välistä minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua