Uloslähtemisen vaikeus ja nuoruuden jaksamisen kaikkoamisen haikeus
Vietän suhteellisen paljon aikaa elämästäni sen harmitteluun, miten koskaan ei tapahdu mitään. Miten töiden jälkeen arkisin olisi niin kiva tehdä jotain, nähdä tyyppejä, istua ulkona, höpistä, tehdä ruokaa, käydä tapahtumissa, iltauida. Kun joku joskus kutsuisi tai jos itse saisi aikaiseksi järjestää. Olen alkanut inhota koko ”jos vaan saisi aikaiseksi”-fraasia. Sen hokeminen saa nyt loppua. Ensinnäkin […]