Aikaansaaminen on vaikeaa/tyhmää/näin minä aina sanon kun tajuan etten taaskaan saa aikaan
Kovasti on tullut taas tavaksi innostua asioista. Aloitekykyä on niin maan leesti mutta toteutuksessa tyssää. Tai pikemminkin viimeistelyssä. Miten monta kertaa olenkaan alkanut leipoa niitä piparkakkuja ja kaikki menee ihan niinkun siinä saariohjelmassa kunnes viimeistelyssä käy (minulle) klassinen kämmi: klasyyri tulee tursotettua tohkeissaan raa’an taikinan päälle. Liian monet sulaneet sydämet ovat minunkin uunissani syyttöminä syöpyneet. Pelkästä täpinästä tai lapsellisesta hötkyilystä. […]