Tivolissa

Kaupunkiin tuli tivoli. Se on siistiä koska täällä ei ole omaa tivolia. Myöskin on kivaa sanoa paljon tivoli, koska se on nätti sana.

Siellä oli verkkapukuinen hämymies joka kuvasi tyttöjä järjestelmäkameralla, monta romaniperhettä jotka näyttivät vähän toimettomilta mutta sopivat tunnelmaan oikein hyvin, kamalasti kaapelia johon meinasi kokoajan kompastua ja henkilökuntaa joilla ei ollut mitään tekemistä.

Maailmanpyörässä oli hauskaa, vaikka miestäni harmittikin että se oli matalampi kuin luuli. Otettiin kuvia ja melkein unohdettiin oikeasti katsoa maisemaa. Niin käy ihan liian usein kun innostuu jostain.

Oikeasti siellä istuessa jännitti eniten se, että olin seuraavaksi menossa hirmukieputinlaitteeseen, Mega Flippiin. Onneksi olin pukenut alle neppareilla suljettavan bodyn. Se vempain täyshöykytti sellaiseksi räsynukke-pelätiksi että huh huh. Mutta ainakin oli ulos kompuroidessa omat vaatteet päällä ja korut tallessa.

Kaupunki oli sinä iltana littana kun lätty ja pilvet kermavaahtoa sen päällä.